Parabellum "Luger" -pistoolin ensimmäiset koekappaleet valmistettiin vuonna 1898 Hugo Borchardtin
ja Georg Lugerin yhteistyön tuloksena. Suunnittelun lähtökohtana oli Borchardtin erikoinen
nivellukkoinen pistooli (Borchardt C/93). Georg Luger paranteli ideaa ja kehitti pienemmän ja
paremmin käteen sopivan aseen.
Parabellumia valmistettiin aluksi vain 7,65 mm kaliiperissa. Asetta alettiin kutsua Parabellumiksi
vasta vuonna 1901, kun sen valmistaja DWM (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik) alkoi
käyttää aseesta kyseistä nimeä. Ensimmäisenä aseen otti käyttöön Sveitsin armeija vuonna 1900,
7,65 mm kaliiperissa.
Parabellum P08
Ase ei mennyt siviilimarkkinoilla hyvin kaupaksi korkean hintansa vuoksi. Viranomaistahot puolestaan
pitivät aseen pysäytyskykyä liian alhaisena. Tästä johtuen Georg Luger suunnitteli vuonna 1902 uuden
patruunan 9x19 Pb. Uusi tehokkaampi patruuna oli tarkoitettu 9mm Parabellumille. Näin syntyi 9 mm
Parabellum P08 (P08 = Pistole Parabellum Modell 1908).
Parabellumiin tehtiin lukuisia muutoksia; rekyylijousi muutettiin ja vuonna 1908 luovuttiin
kahvavarmistimesta. Vuodesta 1913 alkaen kahvaan koneistettiin kiinnitysura perälautaa varten.
Perälauta oli 355 mm pitkä, paksuus 14,8–23,1 mm, paino 275 g. Perälauta oli hankala kuljettaa
mukana, mutta toisaalta sitä käytettäessä aseen osumatarkkuus parani huomattavasti. Erään arvion
mukaan osumatarkkuus paranee ampujasta riippuen 10–50 %. Perälauta myös hillitsee aseen rekyyliä ja
näin seuraava tähdätty laukaus on nopeampi ampua.
Perälevy kiinnitettynä Parabellumiin
Saksan laivasto (Kriegsmarine) puolestaan otti aseen käyttöön vuonna 1904, 9-millisenä. Saksan
maavoimat (Wehrmacht) otti aseen palveluspistoolikseen vuonna 1908 (siitä merkintä
P08). Ase oli palveluskäytössä 31 vuotta, kunnes Walther P38 syrjäytti sen. Parabellum P08 'Luger'
on ehkäpä maailman legendaarisin pistooli ja edelleen erittäin haluttu keräilykohde.
Aseesta valmistettiin kolmea eri mallia, armeijan malli (4" piippu), laivaston malli (6" piippu) ja
tykistön malli (8" piippu).
Tuotanto
Parabellumien tuotanto aloitettiin Saksassa vuonna 1898 ja se jatkui aina vuoteen 1943 asti.
Yhden pistoolin valmistuskustannukset olivat 32 RM. Pistooleja valmistettiin eri aikoina useissa
eri tehtaissa;
DWM valmisti asetta vuosina 1909–1918 n. 900 000 kpl ja Erma vuosina 1911–1918 n. 700 000 kpl.
Valtion asetehdas Spandau valmisti lisäksi pienen erän (noin 200 kpl) vuosina 1917–1918.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 9 mm käsiaseiden valmistus kiellettiin Versaillesin rauhansopimuksen
aseistusta koskevien rajoitusten nojalla. Tämän vuoksi jatkettiin vain 7,65 mm Parabellumien
valmistusta ja 9 mm pistooleihin alettiin vaihtaa 7,65 mm piippuja.
Asetta valmistettiin Saksan lisäksi myös Sveitsissä ja Englannissa. Sveitsissä asetta valmisti Bern
Arsenal ja Englannissa Vickers Ltd. Sveitsissä Bern Arsenal aloitti 7,65 mm Parabellumien (Pistole Modell
1900/06) valmistuksen vuonna 1918 joka jatkui aina vuoteen 1933 asti. Bern Arsenal valmisti noin 16 000
Parabellumia. Vuonna 1933 tuotantoon otettiin yksinkertaisempi malli (Pistole Modell 1906/29) jota
valmistettiin aina vuoteen 1946 asti. Mallin kokonaistuotanto oli noin 28 000 kpl. Saksalainen
Mauser A.G. osti 1960-luvulla sveitsiläisten valmistustyökalut ja toi markkinoille vuodesta 1968
lähtien valmistamiaan 7,65 mm ja 9 mm kaliiperisia Parabellumeja.
Englantilainen Vickers Ltd toimi Crayfordissa ja se valmisti vuosina 1921–1922 kaikkiaan noin 10 000
Parabellumia Hollannin armeijalle. Nämä Parabellumit olivat mallia m/1906 ja ne oli varustettu
kahvavarmistimella.
Suomessa
Parabellum P08 -pistooleita oli myös Suomen armeijan käytössä. Määrä ei ollut suuri, ilmeisesti muutamia satoja
kappaleita. Suomi osti helmikuussa 1940 Belgiasta 56 kpl 9 mm Parabellumeja. Myös Saksasta Suomeen
palanneiden jääkäreiden mukana oli tullut muutamia aseita. Kesällä 1940 Suomen armeijan käytössä oli
224 kpl 9 mm Parabellumia. Jatkosodan aikana ja osin vielä sen jälkeenkin vaihdettiin muutamaan sataan
7.65 mm Parabellumiin Tikkakosken valmistama 9 mm piippu.
Ilmeisesti Suomi osti vuonna 1918 noin 100 kpl pitkällä piipulla varustettua tykistön mallia.
Ilmeisesti jääkäreiden mukana tuli myös muutamia kappaleita.
Suomeen toimitetuissa pistooleissa oli 100 mm pitkä piippu, sekä puinen perälevy. Ase säilyi
palveluskäytössä, yhdessä Pistooli/23:n kanssa aina 1980-luvulle saakka, jolloin FN HP-DA korvasi sen.
Parabellumin perälauta, ilman nahkavaljaita
Huom!
Parabellum P08 -pistoolilla ei ole suositeltavaa ampua suomalaista konepistooleille tarkoitettua 9 mm
patruunaa. Suositeltavaa on, että käytettävän patruunan (9x19 Pb) luoti on 8 grammaa painava ja maksimi
nopeus on 320 m/s.
Laukaisun virittäminen
Parabellumin laukaisukoneiston teräsosat on pintakarkaistu. Tämä tarkoittaa sitä, että jos
taitamattomasti hioo virekynnyksestä kovan pinnan pois, esiin tulee "pehmeä" karkaisematon teräs.
Karkaisematon teräs kuluu nopeasti ja seurauksena voi olla virekynnyksen muodon muuttuminen ja tätä
kautta laukaisuvastuksen väheneminen vaarallisen alhaiseksi. Oikea laukaisuvastus on n. 2–3 kg. Jos
aseen laukaisu on huono ja sitä on säädettävä, kannattaa se teetättää asesepällä.
Lähdeluettelo
DWM Lugers, Gerard Henrotin, 2001
The Luger Producers, Gerard Henrotin, 2001
Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, 1987
The Luger Forum, url: http://www.lugerforum.com, 18.9.2010