Carcano Modello 38

Yleistä

Italian armeija kävi sotaa Albaniassa vuosina 1935–1936. Italialaisten silloinen, jo 50 vuotta palveluskiväärinä toiminut, 6.5x52 mm Carcano-kivääri m/91 ei enää vastannut sotilaiden tarpeita. Kiväärin ballistiset ominaisuudet olivat suorastaan heikot. Tämän vuoksi päätettiin suunnitella vanhan aseen pohjalta uusi konstruktio tehokkaammalla kaliiperilla.

Uuden kivääri version suunnittelusta vastasi Turin Small Arms tehtaalla työskennelleet kenraaliluutnantti Salvatova Carcano ja eversti G. Parravicino. Uuden 7.35 mm Carcano Modello 38 suunnittelun pohjana käytettiin siis italialaisen Salvatore Carcanon 6.5x52 mm Carcano m/91 -kivääriä, mutta vaikutteita oli myös Mauser M1885 ja komissiokivääri 88:sta. Aseessa oli Mannlichner tyyppinen kiinteä patruunamakasiini. Patruunat painettiin makasiinin sisään kuuden patruunan patruunasiteellä.

Kivääri on sylinterilukkoinen, kertalaukeava sotilaskivääri. Kiväärin takatähtäintä ei voinut säätää, koska se oli kiinteä. Ampumatarvikkeiden laatu oli heikko. Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei uusi kivääri ollut sitä mitä oli toivottu. Niinpä vuonna 1940 kiväärin valmistus lakkautettiin ja siirryttiin ehkäpä hieman yllättäen takaisin vanhaan 6.5x52-kaliiperiin.

Tuotanto

Kiväärien tuotanto aloitettiin vuonna 1938, Fabbrica d’Armi di Terni tehtaalla Ternissä, sekä Turin Small Arms tehtaalla ja Italian Arms tehtaalla Bresciassa. Lisäksi asetta valmistettiin Italian armeijan tilauksesta Sveitsissä, Weberin asetehtaalla. Aseen valmistus lopetettiin vuonna 1940.

John F. Kennedy

22.11.1963 Lee Harvey Oswald murhasi Dallasissa Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn, käyttäen 6.5x52mm kaliiperista Carcano Model 91TS –kivääriä. Aseeseen oli kiinnitetty neljä kertaa suurentava japanilainen tähtäinkiikari. Vuonna 1940 valmistetun kiväärin sarjanumero oli C2766. Murhassa käytetty ase, ei siis ollut samaa mallia kuin Suomeen toimitetut Terni-kiväärit (Carcano Modello 38).

Suomessa

Talvisodan aikana ja sitä seuranneena välirauhan aikana Suomen armeijalla oli akuutti pula kivääreistä, kuten muustakin puolustusmateriaalista. Vuonna 1940 Italian armeijan sivuun laittamat Carcano-kiväärit tulivat halvan hinnan vuoksi houkuttelevaksi hankinnaksi. Suomalaiset tilasivat 100 000 kivääriä jo talvisodan aikana, mutta aseiden toimitukset pääsivät käyntiin vasta huhtikuussa 1940. Kesään 1940 mennessä Italia oli toimittanut Suomen armeijalle 94 500 kivääriä. Toisen lähteen mukaan aseet saapuivat Suomeen jo talvisodan aikana. Niin tai näin, Suomen armeija ei kuitenkaan käyttänyt kiväärejä talvisodassa.

Suomen armeijan kirjanpidossa ase sai nimityksen 7.35 kiv/38 ja kansanomaisemmin Terni-kivääri. Jatkosodan alussa ei Terni-kivääreitä yleensä jaettu etulinjan rintamajoukoille, vaan niitä annettiin tykistön, ilmatorjunnan ja ilmavoimien käyttöön. Suomalaiset sotilaat eivät luottaneet Terni-kivääreihin ollenkaan. He pyrkivät vaihtamaan ne Mosin-Nagant tyyppisiin kivääreihin heti kun mahdollista.

Kesäkuussa 1944 Suomen armeijan kirjanpidossa oli vielä 74 300 Terni-kivääriä. Armeijan hallussa olleet kiväärit myytiin pois vuonna 1957. Useat näistä myydyistä aseista päätyivät yhdysvaltalaisille asekeräilijöille.

Erään tiedon mukaan Suomeen tuoduissa Terni-kivääreissä on roomalaisin numeroin lyöty numerosarja "XVIII" eli luku 18. Tämä tarkoitti, että Benito Mussolini oli ollut Italian päämies 18 vuotta. Eli käytännössä vuonna 1940, oli Mussolinin 18. vuosi vallassa.