×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

7.35x51


Yleistä

Kaliiperi 7.35x51mm kehitettiin vuonna 1938 Italian armeijan ampumatarvikkeiden tutkimus- ja kehityskeskus Pirotechnia di Bolognassa. Se otettiin käyttöön vuonna 1938 italialaisten Terni-kiväärissä (kivääri m/38). Italiassa kaliiperia kutsuttiin nimellä Cartucce a pallottola cal. 7.35 per Armi Mod.38. Länsimaissa kaliiperi tunnetaan nimellä 7.35 Carcano. Käytännössä uusi kaliiperi oli suurennettu versio vuonna 1891 käyttöön otetusta 6.5x52 Carcano kiväärin patruunasta.


7.35x51 patruuna (C.A. B39)
7.35x51 patruuna (T.M. B39)

7.35x51-patruunan nalli on Berdan-tyyppinen, halkaisijaltaan erikoinen 5,16 mm. Ruuti panoksena käytettiin 2,6 grammaa nitroselluloosapohjaista, putkimaista ruutia. Luotina käytettiin tiettävästi vain pyöreäpäistä Spitzer-tyyppistä, 8,3 gramman luotia. Luodin vaippa on kuparoitua terästä ja lyijy sydämen etuosassa on 10,5 mm pitkä puristettu alumiinikartio. Tämä siirtää luodin painopistettä taakse ja tekee siitä ballistisesti enemmän tai vähemmän epävakaan. Tämä vaikuttaa tietenkin myös osumatarkkuuteen. Toisaalta takapainoinen luoti osuessaan kohteeseen, usein kaatuu ja aiheuttaa elävässä kudoksessa suurempaa vahinkoa.

Italialaiset ilmeisesti lopettivat patruunan valmistuksen vuoden 1940 alkupuolella. C.I.P. ei ole rekisteröinyt kaliiperia, joten virallisia C.I.P.-standardin määritelmän mukaisia patruunamittoja ei ole olemassa. Italiassa patruunaa valmistivat ainakin seuraavat patruunatehtaat; Societa Metallurgia Italiana of Campo Tizzoro (SMI), Pirotechnia di Capua (C), Pirotechnia di Bologna (B) ja Bombrini Parodi & Delfino (BPD). Suurin osa vuosien 1938–1940 tuotannosta toimitettiin Suomeen. Päävalmistaja oli Societa Metallurgia Italiana tehdas.

Näyttäisi siltä, että 7.35x51-kaliiperin ampumatarvikkeiden valmistus on nykypäivänä aika vähäistä. Ilmeisesti ainoa valmistaja on yhdysvaltalainen Buffalo Arms Co. He lataavat patruunaa 8,3 gramman (128 gr) pehmeäkärkisellä Spitzer-luodilla. 7,35 mm luoteja on valmistanut ainakin yhdysvaltalainen Hornady, mutta ilmeisesti tuotanto on lopetettu. Ruotsalainen Norma on ladannut patruunaa satunnaisia sarjoja, aivan nykypäivään asti.

Suomessa

Suomi aloitti talvisodan syttymisen jälkeen neuvottelut italialaisten kanssa Terni-kiväärien hankkimisesta. Suomi tilasi 100 000 kivääriä pistimineen. Pitkien neuvotteluiden jälkeen, Italia aloitti toimitukset huhtikuussa 1940. Italialaiset toimittivat kaikkiaan 94 500 Terni-kivääriä kesän 1940 kuluessa. Terni-kiväärien mukana toimitettiin noin 40–50 miljoonaa patruunaa. Uusia kivääreitä ei kuitenkaan jaettu rintamajoukoille, vaan selustassa toimiville tykistö-, ilmatorjunta- ja huoltoyksiköille.

Suomen armeijan kirjanpidossa 7,35 mm patruuna kulki nimellä A0150, 7.35 kiv. O.pi sit. (7.35), eli 7,35 mm O-luotinen patruuna, italialaisessa patruunasiteessä. Ilmeisesti Suomi sai Italiasta sodan aikana pieniä määriä ampumatarvike täydennystä, sillä patruunoiden määrä pysyi armeijan kirjanpidon mukaan noin 40 miljoonan patruunan tuntumassa aina vuoteen 1944 asti. 7,35 mm ampumatarvikkeiden kulutus oli vähäistä johtuen Terni-kivääreiden epäsuosiosta.

Ilmeisesti Terni-kiväärin epäsuosio johtui pääosin siitä, että sen tähtäimet olivat kiinteät ja kohdistettu perimätiedon mukaan 600 metriin. Leikkisästi voisi arvella, että tästä johtui italialaisten huono sotamenestys; ”aina joutui perääntymään sopivan pitkälle ampumaetäisyydelle”. Tosiasiassa syyt sotamenestykseen ovat aina hyvin moninaiset. Erään sotaveteraanin muistin mukaan, hajonta oli jo 100 metrin matkalle noin viisinkertainen verrattuna hyvään pystykorvakivääriin, eli noin 25 cm. Siispä jo aseen hajonta 600 metrin matkalle olisi melkoinen. Toisaalta, myös ampumatarvikkeiden laadussa oli toivomisen varaa.

Suomalaisilla ei ollut omaa 7.35x51-kaliiperin patruunan tuotantoa. 1960-luvulla Oy Sako Ab kuitenkin latasi noin puoli miljoonaan rynnäkkökiväärin (7.62x39) -patruunaa, muokkaamiinsa Terni-hylsyihin. Myöhemmin Sako ja Lapua valmistivat useita miljoonia 7.62x39-paukkupatruunoita, puretuista Terni-patruunoista muokattuihin hylsyihin.

Suomen armeijan a-tarvike tilanne 1941–1944


Pvm: 1941 1942 1943 1944
1.1. 42 661 000 40 984 000 39 115 000
1.2. 40 612 000 40 917 000 39 096 000
1.3. 41 450 000 41 067 000 38 776 000
1.4. 42 117 000 40 781 000 38 923 000
1.5. 42 254 000 39 739 000 38 861 000
1.6. 42 012 000 39 580 000 37 494 000
1.7. 46 433 000 41 699 000 39 739 000 37 037 000
1.8. 45 573 000 41 722 000 39 747000 36 974 000
1.9. 46 720 000 41 710 000 39 984 000 36 411 000
1.10. 45 747 000 41 427 000 40 084 000
1.11. 43 185 000 41 480 000 39 235 000
1.12. 46 740 000 41 282 000 39 238 000

Oy Sako Ab:n 7.35x51-hylsyyn lataama 7.62x39-paukkupatruuna

Kantaleimoja


Leima Valmistaja Paikka
BPirotechnia di BolognaBologna
BPDBombrude Parodi & DelfinoRome
CPirotechnia di CapuaCapua
S.M.I.Societa Metallurgia ItalianaFlorence

Patruunatarkastajia


Leima Nimi (sukunimi, etunimi) Paikka
A.A. Aldo Adamo Capua
C.A. Cavallo Alfredo Capua / Bologna
P.V. Pascarello Vincenzo Capua
R.M. Rubino Mario Bologna
T.M. tuntematon Bologna
Z.G. Zangari Gaetano Capua




Lähdeluettelo

★ 21.1.2013 (✪ 15.8.2016 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.