×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Sako L461 Vixen


Yleistä

OY Sako AB kehitti vuonna 1960 erityisesti lintujahtiin tarkoitetun uuden kevyen luodikon Sako L461 Vixen. Aseen suunnitteli Eino Mäkinen ja hän käytti suunnittelun pohjana aiempaa Sako L46 –luodikkoa. Sako L461 korvasi pian aiemmat L46- ja L469-mallit. Aseesta tuli pian erittäin suosittu linnustajien keskuudessa 1960–70 –luvuilla Suomessa ja Ruotsissa.


Sako L461 Vixen Zoom


Rakenne

Sako L461 Vixen on lippaallinen kertalaukauskivääri. Aseessa on kiinteä viiden patruunan lipaskotelo, joka on edestä saranoitu. Varmistin on peukalotyyppinen, haulikkovarmistin. Aseessa on sylinterityyppinen lukko, jonka pallonuppinen kampi on alas - ja taaksepäin taivutettu. Aseessa on säädettävällä asteikolla varustettu takatähtäin ja korokkeella varustettu tolppajyvä. Lukkorungon päälle on ajettu kiikarijalkojen kiinnityskiskot.

Laukaisukoneisto on pystysuoraan putoavalla virenokalla varustettu kiilakynnyslaukaisulaite. Se on etuvedoton, jonka laukaisupaine, virekynnen ristiin meno ja jälkiliike ovat säädettäviä. Laukaisukoneisto on sama kuin Sako L579- ja L61R –kivääreissäkin.


Sako L461 säädettävä laukaisukoneisto

Sako L461 Vixen –luodikkoa valmistettiin kaliipereissa .17, .222 Rem, .222 Rem Mag, .223 Rem, .22 PPC ja 6mm PPC. Joihinkin vuosina 1960–1965 valmistettuihin L461-kivääreihin asennettiin mikrorihlatut piiput. Tiettävästi Sako Oy valmisti vain vuosina 1964–1965 Sako L469 Vixen -luodikkoa, joka oli pesitetty .222 Remington Magnum patruunalle.

Aseen pähkinäpuusta valmistetun tukin pistoolikahvan karhennukset tehtiin käsityönä, perinteisillä karhennustyökaluilla. Tukin etupään ja pistoolikahvan alapään koristelussa käytettiin myös palisanterista ja ruusupuusta valmistettuja koristepaloja.

Deluxe-malli

Sako L461 Vixen Deluxe -kivääri on huippuviimeistelty versio perinteisestä Sako L461 Vixen -kivääristä. Aseen tukki on valmistettu ranskalaisesta pähkinäpuusta ja siihen on lisätty ruusupuiset koristeet.

Tuotanto

Sako L461 Vixen –kiväärin sarjatuotanto aloitettiin vuonna 1962. Aseita valmistettiin kymmeniä tuhansia, käsittäen kaikki mallit. 1960-70 –luvuilla aseen metalliosien valmistuksessa käytettiin paljon tarkkuusvaluosia. 9.8.1985 Sako siirtyi käyttämään CNC-koneita metalliosien työstämisessä. L461-mallin valmistuksessa tämä tapahtui sarjanumerosta 179701 alkaen.

30.9.1979 aiempi tyyppimerkintä L461 korvattiin uudella merkinnällä AI. Ensimmäinen AI-merkinnällä varustettu kivääri oli sarjanumerolla 156954.

Vuodesta 1987 alkaen Sako valmisti Yhdysvaltojen markkinoille tarkoitetut L461-kiväärit merkinnällä ”AI”. Näiden aseiden kaliiperina oli usein .22 PPC ja 6mm PPC. Näiden aseiden valmistusta jatkettiin vuoteen 1992 asti.

Vuonna 1962 aseen hinta pähkinäpuu tukilla varustettuna oli 31 000 mk (Deluxe 43 000 mk). Vuonna 1963 tuli voimaan uusi rahalaki (1mk = 100 vanhaa markkaa), jonka jälkeen vuonna 1965 aseen hinta oli 365 mk (Deluxe 511 mk). Vuoteen 1969 mennessä hinta oli jo hieman noussut, 567 mk (Deluxe 711 mk). Vuonna 1990 aseen hinta oli 4100 mk (Deluxe 5100 mk).

Sarjanumerot

Aseen sarjanumerointi on hieman sekava. Numerointi tapaa on muutettu ajan kuluessa ja 1990-luvulla valmistetun 6mm PPC kaliiperisen mallin valmistus sekoittaa tilannetta vielä lisää. Alle on koottu kaksi erilaista, tiedoiltaan hieman puutteellista listaa L461-kiväärien sarjanumeroista.

Sarjanumerot 1962–1992

Mikrorihlatut piiput

Sako valmisti vuosina 1958–1965 mikrorihlattuja piippuja ja käytti niitä Sako P54, L46 ja L461 –kivääreissä. Näissä takomalla valmistetuissa piipuissa oli rihlapalkkien määrä normaalia suurempi 8, 12, 14 tai jopa 16 rihlaa. Rihlapalkit ovat kapeita ja normaalia matalampia.

Mikrorihlan etuna on hyvä tarkkuus, sillä mikrorihlaus saatiin erittäin symmetriseksi, eikä se juurikaan aiheuttanut luodille ns. lentohuojuntaa. Tästä oli kuitenkin metsästyskäytössä seurauksena se, että luoti meni riistasta läpi minimaalisin vaurioin. Mikrorihlatut piiput olivat siten tietyllä tavalla ehkäpä jopa ”liian laadukkaita”.

Mikrorihlattu piippu on vaikeampi pitää puhtaana kuin normaali kivääripiippu. Luodin vaippametalli jää kiinni tiheässä olevien rihlapalkkien väliin helpommin ja tiukempaan, kuin normaalilevyisillä rihlapalkeilla (4 tai 6 rihlapalkkia).

Eräiden lähteiden mukaan mikrorihlatun piipun normaalia kapeammat ja matalammat rihlapalkit myös kuluvat herkemmin. Näiden tietojen mukaan mikrorihlatut piiput kuluivat pilalle jo 500–1000 laukauksen jälkeen. Asiasta on tosin täysin vastakkaistakin tietoa. Syynä tähän väittämään voi olla kapeisiin rihloihin jääneet epäpuhtaudetkin, mikä tietenkin vaikuttaa osumatarkkuuteen. Niin tai näin, Sako siirtyi muutaman vuoden jälkeen käyttämään jälleen normaalilla rihlauksella varustettuja piippuja. Mikrorihlat jäivät siten aika lyhytaikaiseksi kokeiluksi.





Lähdeluettelo

★ 6.6.2015 (✪ 19.12.2015 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.