×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Jalkaväenkivääri m/28 'Pystykorva'


Yleistä

Suojeluskuntain ase- ja konepaja (SAKO) suunnitteli aseen vuonna 1927. Ase koottiin osin vanhoista Mosin-Nagant M/1891-kiväärin osista, osin uusista osista. Uusia osia olivat uudet piiput ja etutähtäimet. SAKO valmisti asetta vuosina 1928–1933 kaikkiaan 33 016 kappaletta.

M/28-kivääriä käytettiin talvi-, jatko- ja Lapin sodassa vuosina 1939–1945. Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen valvontakomission vaatimuksesta. Tuolloin suojeluskunnan aseet siirtyivät puolustusvoimille. Vuonna 1951 puolustusvoimien kirjanpidossa oli vielä 16 669 kappaletta m/28-kivääreitä. Joitakin aseita oli myös yksityishenkilöiden omistuksessa. Puolustusvoimat myi hallussaan olevat m/28-kiväärit 1.1.1986, pääosin ulkomaille.


Kivääri m/28


Piippu

Suojeluskuntain ase- ja konepaja valmisteli uuden piipun piirustukset valmiiksi 2.5.1927. Piipun pituus oli 685 mm ja paksuus 24 mm. Piippu oli siis selkeästi lyhyempi kuin m/91-24 mallissa (800 mm). Piiput tilattiin syksyllä 1927 Sveitsistä SIG (Schweizerische Industrie-Gessellschaft) asetehtaalta. Sveitsistä saatiin kaksi 10 050 kappaleen toimituserää, jonka jälkeen piiput ostettiin Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus osakeyhtiöltä. Tikkakoski toimitti kaikkiaan 11 500 piippua. Vuodesta 1932 piiput toimitti SAKO. SAKO:n toimittamien piippujen lukumäärä ei ole varmassa tiedossa, mutta ilmeisesti niitä oli 1 416 kpl. Kaikkiaan m/28 piippuja valmistettiin 33 016 kpl.

Piipun kierre oli aluksi erilainen kuin venäläisissä Mosin-Nagant M1891-kiväärien lukkokehyksissä. Suojeluskunta teki aseen tuotannon puolivälin tienoilla muutoksen, jossa piipun kierre vaihdettiin venäläistä mallia vastaavaksi. Tästä johtuen aseen kasaaminen helpottui.

Tähtäinlaitteet

Aseen takatähtäin on alkuperäinen venäläinen Mosin-Nagant M/1891-kiväärin tähtäin. Tähtäimen oikeaan kylkeen on lisätty etäisyydet metreinä ja hahlolevyyn tehtiin sivusäätömahdollisuus. Etutähtäin oli suomalaisten valmistama ns. ”pystykorva” malli. Siinä jyvä on suojattu korvakkeilla. Aseen takatähtäimet havaittiin käytössä liian heikoiksi ja ne korvattiin paremmilla aseen uudessa versiossa m/28-30.

Puuosat

Aseen kokoamisen yhteydessä käytettiin vanhoista kunnostettuja, yhdestä puusta valmistettuja m/91-mallisia tukkeja. Vanhojen tukkien kunnostamisen ja uudet käsisuojukset valmisti F.O. Palmin lestitehdas Porvoossa. Kunnostettujen tukkien oikealle puolelle, lyötiin sormiuraan tarkastusmerkintänä kirjaimet ”SYT” ympyrän sisään.

Ensimmäisen valmistuserän 6 000 ensimmäisen aseen tukin takaosaan tehtiin kaksi kantohihnan kiinnikeaukkoa. Tämän tarkoituksena oli helpottaa aseen kantamista hiihdettäessä tai ajettaessa polkupyörällä.

Muut osat

SAKO valmisti aseen siderenkaat ja jyväjalat. E.M. Nordqvist Ab valmisti suunsuojuksia ja Friitalan Nahkatehdas Oy aseen kantohihnat.

Kivääri M/28 erot aiempiin malleihin nähden

Pystykorvan (m/28-kiväärin) erottaa m/27-kivääristä helpoiten suojeluskunnan leiman ja erilaisen etuhelan sekä takatukin hihnan kiinnityksen ansiosta.

Suojeluskunnan käytössä ollut kiväärimalli m/91-24:ssä oli pitkä ohut piippu, joka oli siderenkailla kiinni etutukissa ja käsisuojassa. Tästä johtuen lämpötilan ja kosteuden vaihtelujen yhteydessä puuosat kampesivat piippua eri suuntiin. Tämä puolestaan aiheutti ongelmia aseen osumatarkkuuteen. Mallissa m/28 tämä oli korjattu paksummalla piipulla ja piipun uudenlaisella kiinnitysmenetelmällä.

Tuotanto

M/28-kiväärit koottiin suojeluskuntain ase- ja konepajalla (SAKO) Riihimäellä. SAKO sai ensimmäisen tilauksen 10.1.1928, viimeinen tilaus tuli lokakuussa 1931. Sarjoja valmistettiin kaikkiaan kolme, kukin käsitti 10 000 asetta. Ensimmäinen m/28-kiväärien 10 000 aseen erä valmistui keväällä 1928 (sarjanumerot 1–10000). Toinen sarja oli valmis kesäkuuhun 1929 mennessä (sarjanumerot 10001–20100). Kolmas sarja toimitettiin Tikkakosken piipuilla kesäkuussa 1930 (sarjanumerot 20101–30100).

Tämän jälkeen tuotannossa oli parin vuoden mittainen tauko. Huhtikuussa 1932 alkoi neljännen sarjan valmistus, jonka viimeiset aseet valmistuivat SAKO:n piipuilla varustettuna marraskuussa 1935 (sarjanumerot 30101–33016).

M/28-mallia valmistettiin kuitenkin vain kevääseen 1933 asti, sillä asemalliin tuli muutoksia huhtikuussa 1933. Muutoksien ansiosta myös asemallin nimi muuttui m/28-30:ksi.

Ilmeisesti noin 2 000 suojeluskuntajärjestön jäsenen henkilökohtaista asetta modifioitiin aseen omistajan kustannuksella SAKO:n Riihimäen tehtaalla m/28-30 malliseksi.

Merkinnät

Sveitsiläisen SIG:n valmistamissa piipuissa on valmistusvuosilukua ilmaiseva kaksinumeroinen leima (vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa 27 tai 28). Tikkakosken valmistamiin piippuihin lyötiin leima, jossa oli T-kirjain kärkikolmion sisällä. SAKO:n valmistamiin piippuihin on lyöty leima, jossa S-kirjain hammasrattaan sisällä. Suomen armeija löi SA-leimansa piippujen patruunapesän päälle tai vaihtoehtoisesti sivulle. Armeija löi piippuun myös leiman ”D”, ilmoittamaan piipun sopivuutta D166-luodeille. Suojeluskunnan käytössä olleiden aseiden piippuun lyötiin suojeluskunnan ”SY” leima. Suojeluskunnan yliesikunnan tarkastusmerkintä oli ”=S=”, se lyötiin yleensä patruunapesän oikealla sivulle. Myös asetarkastajat löivät oman nimikirjaimensa piippuun. Tällaisia leimoja ovat ”E”,”KE”,”R” ja ”S”. Esimerkiksi KE = Kosti Eakola.





Lähdeluettelo

★ 30.7.2010 ✪ (18.11.2012 18:05)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.