×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Tokarev TT-33


Yleistä

Neuvostoliitossa toimeenpantiin 1920-luvun lopulla hanke, jonka avulla haettiin puna-armeijalle uutta palveluskäsiasetta. Suurista armeijoista Neuvostoliiton lisäksi vain englantilaisilla oli yhä käytössä pääpalveluskäsiaseena revolveri. Hankkeen vaatimuksena oli suunnitella mahdollisimman yksinkertainen ja helposti valmistettava palveluskäsiase. Aseen tuli olla lisäksi helppo huoltaa ja mikä tärkeintä, riittävän tehokas.

Kehitystyön tuloksena valmistui 7.62x25-kaliiperinen pistooli TT-30, eli venäläiseltä nimeltä ”Pistolet Tokareva, opytnyj obrazets 1930g”. Pistoolin suunnitteli Tulan asetehtaan johtajana toiminut asesuunnittelija Fjodor Wassiljevitsh Tokarev (1871–1968).

Pistooli osallistui 25.6.–13.7.1930 laajaan testiohjelmaan. Vertailuammunnoissa ammuttiin useita tuhansia laukauksia ja testattavana olivat Tokarev TT-30:n lisäksi neuvostoliittolaisten asesuunnittelijoiden Korov ja Prilutskijin pistoolit, sekä ulkomaisista pistooleista Browning, Walther ja Parabellum.


Tokarev TT-33 Zoom


Parannuksia ennen sarjatuotantoa

V.F. Grushetskin erikoistoimikunta totesi Tokarev-pistoolin olevan sopiva armeijan tarpeisiin, varsinkin läpäisykyky oli erinomainen. Toimikunta oli tehnyt 12.2.1931 päätöksensä, mutta vaati aseeseen muutamia parannuksia. Saman tien tilattiin myös 1 000 aseen erä, joukko-osastokokeiluja varten. Näin hyväksyttiin puna-armeijan palvelusaseeksi TT-30 ja Tulan asetehdas alkoi 13.2.1931 valmistelemaan sarjatuotannon aloittamista. Sarjatuotanto aloitettiin heti vaadittujen muutostöiden valmistumisen jälkeen.

Jo tuotannon alkuvaiheessa havaittiin, että TT-30 vaatii vielä hieman parantelua. Vuonna 1933 tehtyjen muutoksien (kahvarunko tehtiin yksiosaiseksi ja laukaisukoneistoa yksinkertaistettiin) jälkeen ase sai nimen Tokarev TT-33.

Aseen rakenne

Piipun ja luistin välinen jäykkäyhteys on toteutettu ns. "niiaavalla" piippu rakenteella. Piipussa on kaksi sulkurengasta, jotka luistin ollessa kiinni ottavat kiinni sen yläosassa oleviin vastaaviin uriin. Piippu on edestä tuettu luistin päässä olevaan ohjausrenkaaseen. Patruunapesän alapuolelle on akseloitu nivelkappale, jonka toinen pää on laakeroitu runkoon sen läpi ulottuvalla akselilla. Akselin vasemmassa päässä on luistin auki pitosalpa ja lippaan patruunantunnistimen tappi, joka tulee rungon aukosta lippaan yläpäässä olevaan loveen.

Ase on perusrakenteeltaan yhdysvaltalaisen Colt m/1911:n kopio, tosin se on yksinkertaisempi ja pelkistetympi. Varmistinta aseessa ei ole, ainoastaan iskuvasarassa on ns. puoliviretoiminto varmistusasennoksi. Toisin sanoen, ase on siis yksitoiminen, eli iskuri (hana) ei virity, eikä laukea pelkästään liipaisinta vetämällä. Saadakseen aseen toimimaan on iskuri viritettävä täyteen vireeseen. Iskuvasarassa ns. puoliviretoiminto on tehty virekynnyksellä, jonka varaan se voidaan laskea. Se estää asetta laukeamasta tahattomasti, mutta ns. puoliviretoiminnon käyttöä sen epävarmuuden vuoksi ei voi suositella. Jos haluaa olla varma, ettei ase laukea tahattomasti, kannattaa tyhjentää patruunapesä.

Kahvalevyt on valmistettu mustasta bakeliitista. Kahvalevyn keskelle on sijoitettu ympyrän sisällä oleva neuvostotähti ja kyrilliset kirjaimet CCCP. Kahvalevyssä olevan tähden mukaan asetta kutsuttiinkin yleisesti "Tähtipistooliksi". Vuosina 1942–1943 valmistettiin kahvalevyt raaka-ainepulan vuoksi puusta. Puisissa kahvalevyissä ei ollut neuvostotähteä.

Aseen kaliiperiksi valittiin saksalaisen Mauser C96:n patruuna 7.63x25mm Mauser. Tosin patruunaa muutettiin hieman, jotta uuden aseen piippujen valmistuksessa voitiin käyttää Mosin-Nagant kiväärinpiippujen koneita. Näin päädyttiin kaliiperiin 7.62x25mm Tokarev. Patruuna myös ladattiin kovemmalla ruutilatauksella ja näin luodin lähtönopeus ja läpäisy paranivat. Myöhemmin samaa patruunaa käytti myös PPD-konepistooli.

Aseen nahkakotelo, varsinkin sen kiinnikkeet oli huonosti suunniteltu. Ase keikkui vyössä koteloineen niin, että piippu saattoi välillä osoittaa aseen kantajaansa kohti. Saadun tiedon mukaan, useat tällä aseella tapahtuneet vahingonlaukaukset sattuivat otettaessa asetta kotelosta, sormen sattuessa aseen liipaisimeen. Kotelon asennosta johtuen, osui vahingonlaukaus usein aseen käyttäjään.

Tuotanto

Asetta valmistettiin Tulan ja Izhevskin asetehtailla. Vuosittainen tuotantomäärä pysyi alle sadantuhannen, aina toisen maailmansodan alkuun saakka. Aseesta ei tullut käyttäjien keskuudessa menestystä. Tähän vaikuttivat seuraavat seikat; varmistin puuttui mistä seurasi liian paljon vahinkoja, lipas tippui helposti ja aseen jouset särkyivät helposti.

Vuoden 1937 loppuun asti aseet sarja numeroitiin juoksevalla numerolla, niin että jokaisen vuoden alussa alettiin numerosta yksi. Vuonna 1938 sarjanumerointiin tuli muutos. Käyttöön otettiin nelinumeroinen sarjanumero, jonka edessä oli kaksi kyrillistä kirjainta. Tämän toimenpiteen tarkoituksena oli salata aseen valmistusmäärät.

Aseen valmistusta jatkettiin aina vuoteen 1953 asti, jolloin Makarov (PM) otettiin tuotantoon. Tähän mennessä oli ehditty valmistaa kaikkiaan yli miljoona TT-33 -pistoolia. Erään tiedon mukaan pistooleja olisi valmistettu jopa huikeat 1,7 miljoonaa kappaletta.

Aseen valmistaneen asetehtaan leima on sijoitettu aseen runkoon, vasemmalle puolelle. Leima on aseen sarjanumeron ja valmistusvuoden välissä. Pieni tähti = Tulan asetehdas ja pieni kolmio jonka sisällä nuoli = Izhevsk. Sama merkintätapa löytyy myös aseen luistin päältä, takatähtäimen läheltä.

Versiot

Vuosina 1942–1943 aseen kahvalevyt valmistettiin materiaalipulan vuoksi bakeliitin sijasta puusta.

Vuodesta 1946 lähtien Tokarev TT-33 -pistoolin luistin karhennuskuvio muutettiin malliltaan tiheämmäksi (24 pystysuoraa uraa), kuin ns. sota-ajan mallin karhennus (seitsemän pystysuoraa uraa). Pistooliin kiinnitettiin myös aiempaa korkeammat tähtäimet.

Lisäksi on valmistettu yksittäiskappalein niklattuja ja koristekaiverruksin varustettuja pistooleja, lahja- ja palkitsemistarkoituksiin.

Suomessa

Suomessa Tokarev-pistoolit tunnettaan nimellä "Tähtipistooli", johtuen aseen kahvalevyn suurikokoisesta tähdestä. Suomen armeijan käyttämä virallinen nimitys on 7.62 pist/ven. Suomalaiset saivat sotien aikana sotasaaliiksi tuhansia TT-33 -pistooleja, mutta näistä vain muutama sata päätyi Suomen armeijan kirjanpitoon. Talvisodan jälkeen kesäkuussa 1940 aseita oli Suomen armeijan kirjanpidossa vain 53 kpl. Jatkosodan jälkeen lukumäärä oli yli 600 kpl. Ase oli rintamasotilaiden keskuudessa haluttu sotamuisto.

Puolustusvoimat myi hallussaan olevat 669 kpl Tokarev TT-33 -pistoolia vuosina 1959–1960 Interarm Co:lle.

Asetalo Oy toi maahan Tokarev TT-33 -pistooleja Venäjältä ainakin 2000-luvun alkupuolella. Vuoden 2003 hintapyyntö hyväkuntoisesta, uudella kotelolla (valmistettu 1980-luvulla Moskovassa) ja kahdella lippaalla varustettuna oli 300 euroa.

Lisenssivalmistajat

Puolalaiset aloittivat Tokarev TT-33 tuotannon toisen maailmansodan jälkeen Radomissa, Fabryka Bronin tehtaalla. Tuotanto aloitettiin vuonna 1946 ja se sai nimen Pistolet TT. Ase on tarkalleen samanlainen kuin venäläinen alkuperäismalli, pl. kahvalevyjen logo. Lisäksi ase oli huolellisemmin viimeistelty.

Muita aseen lisenssivalmistajia olivat Jugoslavia (Zastava M57), Unkari (48M) ja Kiina (Norinco).





Lähdeluettelo

★ 29.1.2011 (✪ 15.01.2014 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.