×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Hylsyt


Yleistä

Eversti Henry Berdan kehitti 1870-luvun alussa syvävetomenetelmän patruunoiden messinkihylsyjen valmistamiseksi. Bredan kehitti jatkossa Union Metallic Cartridge Companyn kanssa myös keskisytytteisen patruunan, josta nykyaikaisen messinkihylsyisen patruunan ajanjakson katsotaan alkavan.

Hylsyn tehtävä on koota patruunan eri osat (nalli, hylsy, ruuti ja luoti) yhdeksi kokonaisuudeksi. Se toimii ammuttaessa myös ruudin paloastiana ja se tiivistyy ruutikaasujen voimasta patruunapesän seinämiä ja aseen lukon etupintaa vasten, jotta ruutikaasut eivät pakene takakautta.

Materiaalit

Hylsyjen valmistamisessa käytetyin raaka-aine on kuparin ja sinkin seos. Tätä seosta kutsutaan ns. hylsymessingiksi (Ms72). Nykystandardin mukainen merkintä seokselle on CuZn28 (n. 72 % kuparia ja n. 28 % sinkkiä). Muita käytettyjä hylsymateriaaleja ovat teräs, kupari, alumiini, muovi ja pahvi. Terästä käytetään lähinnä sotilaspatruunoissa kustannustehokkuuden vuoksi. Muovia käytetään nykyisin lähinnä haulikon patruunoissa ja se on käytännössä korvannut pahvihylsyt. Alumiinia puolestaan käytetään joissakin erikoispatruunoissa, kuten esim. merkinantopatruunoissa.

Valmistus

Metallihylsyn valmistus on monivaiheinen prosessi ja eri valmistajien menetelmät poikkeavat hieman toisistaan. Yhteistä kuitenkin on ns. syväveto- ja kylmämuokkaustekniikan käyttö. Hylsyn valmistaminen on monivaiheista ja siihen tarvitaan arvokasta metallia (kuparia). Hylsy onkin patruunan kallein komponentti.

Hylsytyypit

Hylsytyypit luokitellaan ulosveto-olan (kannan) mukaan viiteen eri pääluokkaan; laippakanta-, puoliurakanta-, urakanta-, vyökanta-, ja kavennetut urakantahylsyt. Nimiensä mukaisesti hylsyjen luokittelu tapahtuu sen kannan perusteella.


Laippakantainen hylsy takaa patruunan keskittymisen tarkasti patruunapesään. Kannan muoto puolestaan tarjoaa ulosvetäjälle hyvän tarttumapinnan. Tästä on hyötyä sarjatuliaseiden kohdalla, joissa hylsy on saatava ulos nopeasti seuraavan patruunan tieltä.

Urakantainen hylsy on puolestaan yleisin sotilas-, urheilu- ja metsästysaseissa. Hylsy toimii hyvin puoliautomaattiaseiden lippaissa ja hylsyn ura tarjoaa riittävän tartuntapinnan hylsyn ulosvetäjälle.

Vyökantaisia hylsyjä (vahvistettuja) käytetään Magnum-patruunoissa. Niiden tulee kestää normaalia hylsyä kovemmat käyttöpaineet.

Englanninkieliset nimikkeet kantatyypeille

Sulkuväli

Hylsyn sulkuvälillä tarkoitetaan hylsyn sulkupinnan ja lukon iskupohjan välistä etäisyyttä. Hylsyn sulkuväli vaihtelee paljon eri hylsytyyppien välillä. Pienin sulkuväli on laippakanta- ja vyökantahylsyissä, suurin puolestaan urakanta- ja suoraseinämäisellä hylsyllä. Sulkuvälin pituuteen vaikuttaa vielä ns. sulkuvälys (lukon iskupohjan ja hylsyn kannan väli), joka tyypillisesti on mahdollisimman pieni, lähes nolla (käytännössä 0–0,15 mm).

Aseiden sulkuvälin mitoitus on tehty joko C.I.P.- tai SAAMI-standardien mukaan. Standardin mukainen sulkuväli takaa aseen virheettömän toiminnan ja sen, että eri patruunavalmistajien väliset pienet mittaerot eivät estä ampumatarvikkeen oikeaoppista turvallista käyttöä.

Jos sulkuväli on käytettävälle patruunalle liian lyhyt, ei lukkoa pystytä turvallisesti sulkemaan. Jos sulkuväli puolestaan on käytettävälle patruunalle liian pitkä, johtaa se helposti siihen, ettei iskuri ulotu iskemään riittävällä voimalla patruunan nalliin. Tällöin patruuna ei tietenkään laukea. Jos nalli kuitenkin syttyy ja patruuna laukeaa voi seurata hylsyn repeämisiä.

Laippakantapatruunan sulkuväli

Urakantapatruunan sulkuväli

Vyökantapatruunan sulkuväli

Lieriökantapatruunan sulkuväli

Jälleenladattavuus

Messingistä ja teräksestä valmistettuja hylsyjä voidaan jälleenladata. Tavallisesti ampujat lataavat uudelleen messinkihylsyjä, sillä ne kestävät tätä parhaiten. Messinkihylsy voidaan ladata uudelleen 5 - 10 kertaa, ehkäpä joissakin tapauksissa jopa 25 kertaa. Jos messinkihylsy jälleenladataan yli kymmenen kertaa, on sen suu hehkutettava, koska hylsyn suu karkaistuu toistuvien laukaisutapahtumien yhteydessä.



Lähdeluettelo

★ 23.11.2010 (✪ 23.11.2012 9:45)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.