Nashorn - Sd.Kfz.164

Yleistä

Helmikuussa 1942, suunniteltiin Berliinissä, Alketin (Altmärkische Kettenwerke Gmbh) panssarivaunutehtaalla uusi panssarintorjuntavaunu Hornisse (8.8 cm PaK43/1 (L/71) auf Fahrgestell Panzerkampfwagen III/IV (Sf.)). Vaunun tykkinä oli 8.8 cm Pak 43 L/71 ja runkona Geschützwagen III/IV. Vaunusta oli kaksi miltei identtistä versiota: Nashorn ja Hornisse. Ainut ero oli ajajan etulevy ja mahdollisesti eri versio 8.8 cm panssarintorjuntatykistä. Saksan valtakunnan johtaja hyväksyi vaunutyypin lokakuussa 1942.

Vaunuun tehtiin sodan aikana vain yksi parannus, joka koski ajajan paikan edessä olevaa panssarilevyä. Parannettu vaunu ei sinänsä ollut uusi malli, mutta 24.2.1944 Adolf Hitler määräsi sen nimeksi Nashorn (eli sarvikuono). Hitler otti uudelleen nimeämisen ensikerran esille 29.11.1943 ja OKW:n asiakirjoissa asiasta mainitaan 1.2.1944. Käytännössä käsketty nimenmuutos 24.2.1944 ei toteutunut, sillä vielä kesäkuussa 1944 vaunusta käytettiin nimitystä Hornisse. Uuteen Nashorn nimeen siirryttiin lopullisesti vasta syyskuussa 1944.

Nashorn oli ylhäältä avonainen, joten miehistö (4–5) miestä olivat sään vaikutuksille alttiita. Ahtaaseen taistelutilaan mahtui vain 24–40 tykin ammusta. Lisäksi vaunuun kuului joko MG-34 - tai MG-42 -konekivääri lähipuolustusta varten. Vaunussa oli Maybach HL 120 TRM / 12-sylinterinen V-12 -moottori, jonka 300 hevosvoiman teholla vaunu liikkui tiellä 42 km/h ja maastossa noin 20 km/h.

Tekniset tiedot

Panssarointi

Ampumatarvikkeet

• Panzergranatpatrone 39/1 - Pz.Gr.39/1
• Panzergranatpatrone 39/43 - Pz.Gr.39/43
• Panzergranatpatrone 40/43 - Pz.Gr.40/43
• Granatpatrone 39 HL - Gr.39 HL
• Granatpatrone 39/43 HL - Gr.39/43 HL
• Sprenggranatpatrone 43 - Sprgr.Patr.43

Panzergranatpatrone 39/43 (Pz.Gr.Patr. 39/43)

Panzerganatpatrone 39/43 oli panssarintorjuntakanuunan tärkein ampumatarvike. Pz.Gr. 40/43 on kyllä tehokkaampi, mutta sen saatavuuden kanssa oli ongelmia. Pz.Gr. 39/43 on patrunoitu panssarikranaattilaukaus, jonka ammuksena toimii Panzergranate 39/43 –panssarikranaatti. Ammuksen paino on 10,16 kg, johon on sijoitettu 59 gramman lataus heksogeenia. Ammuksen lähtönopeus on noin 1 000 m/s.

Panzergranatpatrone 40/43 (Pz.Gr.Patr. 40/43)

Panzergranatpatrone 40/43 oli panssarikanuunan tehokkain ampumatarvike. Sen saatavuuden kanssa oli kuitenkin ongelmia, siinä käytettävän volframin puutteen vuoksi. Pz.Gr.Patr. 40/43 on patrunoitu alikaliiperiammus, jonka ammuksena toimii Panzergranate 40/43. Sen paino on 7,3 kg, eikä sen sisään ole sijoitettu räjähdyspanosta. Ammuksen lähtönopeus on noin 1 170 m/s.

Ampumatarvikkeiden läpäisykyky

Tykin osumatarkkuus

Tuotanto

Vaunuja valmistettiin Deutsche-Eisenwerke AG:n tehtaalla Teplitz-Schönaussa. Toukokuun 1943 ja huhtikuun 1945 välisenä aikana valmistettiin vain 474 Nashornia ja 20 Hornissea. Vuonna 1943 valmistui 345 kpl, 1944 133 kpl ja vuonna 1945 16 kpl. Valmistettujen vaunujen runkonumerot olivat 310001–310494.

Molemmat vaunumallit suunniteltiin Alkett panssarivaunutehtaalla ja ne valmistettiin Deutsche Eisenwerke AG tehtaalla.

Rintamalla

Vaunuja käytettiin raskaiden panssarintorjuntapataljoonien aseistamiseen. Tarkoituksena oli, että Nashorn vaunuilla varustettuja pataljoonia käytettäisiin ylempien esikuntien liikkuvana panssarintorjuntavoimana.

Nashorneja jaettiin kaikkiaan kuudelle raskaalle panssarintorjuntapataljoonalle (s.Pz.Jg.Abt 88, 93, 519, 525, 650 ja 655). Kukin pataljoona sai 30 Nashornia. Suurin osa vaunuista otti osaa itärintaman taisteluihin, mutta niitä nähtiin myös länsirintamalla ja Italiassa.

Kesäkuussa 1943, ennen Kurskin suurtaistelun alkua Saksalla oli käytössään 136 kpl Nashorn / Hornisse panssarintorjuntavaunua. Näistä vaunuista 85 kpl oli sijoitettu itärintamalle.

Nashorn vaunut kärsivät kuitenkin vielä kesäkuussa 1943 jatkuvista ns. lastentaudeista, eivätkä ne olleet vielä valmiit rintamakäyttöön. Esimerkiksi Kurskin alueella toiminut, XXXXVI Armeijakunnan 560. raskas panssarintorjuntapataljoona ilmoitti elokuussa 1943, että noin 40% vaunuista on jatkuvasti erilaisten vikojen vuoksi korjaamolla.

Viat saatiin ajan kanssa korjattua ja vaunujen käyttöaste hiljalleen parani. Vaunu osoittautui erittäin tehokkaaksi ja useat Nashorn komentajat raportoivat tuhonneensa T-34 -panssarivaunuja jopa 3 500 – 4 500 metrin päästä. Nashorn oli erittäin vaarallinen vastustaja tehokkaan ja tarkan tykkinsä ansioista. Pz.Kpfw IV -panssarivaunun alusta puolestaan oli mekaanisesti luotettava. Vaunu oli myös erittäin maasto kelpoinen. Heikkoutena oli korkea profiili ja heikko panssarointi.

Nashorn ässät

Tiettävästi paras Nashorn ässä oli luutnantti Albert Ernst. Hän toimi raskaan panssarintorjuntajoukkueen johtajana ja tuhosi Nashorn panssarintorjuntavaunullaan 55 vihollisen panssarivaunua. Hän palveli panssarintorjuntapataljoona 519:ssä (Panzerjäger-Abteilung 519). Albert Ernst ampui 23.12.1943 tuleen 14 vihollisen panssarivaunua, Vitebskin lähellä. Hän käytti tähän vain 21 ammusta. Hän saikin lempinimekseen ”Vitebskin Tiikeri”. 22.1.1944 hänet palkittiin rautaristin ritariristillä.

Anton Kreuzberg (s.Pz.Jg.Abt 525) otti osaa Nashorn vaunullaan taisteluihin Italiassa. Hänen saldonsa oli 34 vahvistettua vihollisen panssarivaunun tuhoamista. Hänet palkittiin rautaristin ritariristillä 21.9.1944.

Huomion arvoiseen suoritukseen kykeni myös luutnantti Beckmann (s.Pz.Jg.Abt 88). Hän ampui tuleen Marzdorfin lähistöllä vihollisen raskaan Josef Stalin 2 vaunun uskomattoman pitkältä etäisyydeltä, 4 600 metrin päästä!

Nashorneja haluttiin myös Suomeen

Nashorn vaunuja ei koskaan nähty suomen rintamalla, mutta suomalaisilla oli suunnitelmia aseistaa panssarijääkäripataljoona (Ps.JP.), tällä erittäin tehokkaaksi havaitulla panssarintorjuntavaunulla.

Suomalaisten esittämiin tiedusteluihin vaunujen ostamiseksi, suhtauduttiin kuitenkin Saksassa kielteisesti, joten vaunuja ei koskaan tilattu. Kovan paineen alainen Saksan maavoimat (Wehrmacht) tarvitsi vaunut itse.