Saksalaiset havaitsivat vuonna 1941, pian operaatio Barbarossan alkuvaiheessa, että heidän panssarintorjunta-aseet
eivät ole tarpeeksi tehokkaita uusia neuvostoliittolaisia panssarivaunuja (T-34 ja KV-1) vastaan. Vanha 3.7 cm Pak 36
oli tehoton ja uudempaa ja tehokkaampaa 5 cm Pak 38 oli valmistettu liian vähän. Toisaalta myös 5 cm Pak 38 oli hieman
alimitoitettu uusia panssarivaunuja vastaan. Järeämmän 7.5 cm Pak 40 kehitystyö oli tässä vaiheessa vielä pahasti kesken
ja järeämpi tykkejä kaivattiin kipeästi. Tästä sai alkunsa ns. välivaiheen tykin valmistus.
Uuden tykin suunnittelivat Albert Deport, Etienne Sainte-Claire Deville ja Emille Rimaiho. Uudessa 7.5 cm
panssarintorjuntatykissä yhdistyi Puolan ja Ranskan sotaretkillä sotasaaliiksi saatujen 75mm Modelé 1897
kanuunojen putket, sveitsiläisen Solothurnin suujarru ja saksalaisvalmisteisen 5 cm Pak 38 lavetti ja alusta.
Tuotanto käynnistettiin pika vauhtia ja ensimmäiset tykit tulivat ulos tehtaalta jo marraskuussa 1941.
Jostain syystä ensimmäiset tykit luovutettiin itärintaman joukoille vasta kesällä 1942. Tykkiä käytettiin
sodan loppuun asti, mutta kovin suosittua siitä joukkojen keskuudessa ei tullut. Aseen läpäisykyky oli
selvästi heikompi kuin 7.5 cm Pak 40:n ja tykin kova rekyyli aiheutti ongelmia. Kovan rekyylin vuoksi
tykki pyrki hyppäämään pois asemastaan ja sitä oli hieman suunnattava uudelleen jokaisen laukauksen
jälkeen. Tykissä ei myöskään ollut puoliautomaattista lukkoa, joten sen tulinopeus oli alhainen.
Tekniset tiedot
• tyyppi:
panssarintorjuntatykki
• kaliiperi:
7.6 cm L/36 (75 x 350 R)
• putken pituus:
249 cm (272 cm L/36) ??
• putken rihlat:
-
• putken elinikä:
-
• tykin pituus:
485 cm
• tykin leveys:
182 cm
• tykin korkeus:
105 cm
• tykin paino: (kuljetuksessa)
1 270 kg
• tykin paino: (tuliasemassa)
1 190 kg
• tähtäinlaite:
-
• ampumasektori:
-°
• tehokas kantama:
200–800 m
• maksimi kantama:
9 400 m
• ammukset:
AP-T, HEAT, HE
• ammuksen lähtönopeus:
400–590 m/s
• tulinopeus:
8–14 lk./min
• miehistö:
-
Ampumatarvikkeet
Panssarintorjuntatykeissä käytetään tyypillisesti muutamaa erilaista ammustyyppiä; panssarikranaatteja,
alikaliiperiammuksia, ontelokranaatteja ja sirpalekranaatteja.
AP, 7.5 cm K.Gr.Pz.(p), projektiili 6,8 kg, 570 m/s (Puola)
HEAT, Gr.38/97 HL/C (f), projektiili 4,8 kg, 450 m/s
HEAT, Gr.38/97, projektiili 4,66 kg, 400 m/s (75 khr 42-18/24-38)
HE, Sprgr. 233/1(f), 6,19 kg, 577 m/s (Ranska)
HE, Sprgr.230/1 (f), 5,44 kg, 545 m/s (Ranska)
HE, Sprgr.231/1 (f), 5,44 kg, 557 m/s (Ranska)
HE, Sprgr.236/1 (f), 6,6 kg, (Ranska)
Tykin ampumatarvikkeista sirpalekranaatit olivat Ranskan sotaretken aikaista sotasaalista.
Panssarikranaatit puolestaan olivat puolalaisvalmisteisia. Onteloammukset (HEAT) valmistettiin
puolestaan Saksassa.
Ampumatarvikkeiden läpäisykyky
Ammus/iskukulma
Tyyppi:
Paino:
Nopeus:
Etäisyys:
(kg)
(m/s)
100 m
500 m
1000 m
1500 m
2000 m
- 75 psa-Vj4 / 70°
AP-T
6,075
590
85
80
70
60
50
Tuotanto
Tykit valmisti ranskalainen Schneider asetehdas, tietenkin saksalaisen miehityshallinnon käskystä.
Tykin tuotannon laajuudesta tuntuu olevan hieman toisistaan poikkeavaa tietoa. Erään lähteen mukaan tykkejä
valmistettiin jopa 3 712 kappaletta. Vuonna 1942 valmistui 2 854 kpl ja vuonna 1943 valmistui 858 kpl. Lisäksi
160 tykkiä valmistettiin käyttäen 7.5 cm Pak 40 lavettia (75 Pak 97/40).
Tykin valmistuskustannukset olivat noin 2/3 osaa, uuden 7.5 cm Pak 40 valmistuskustannuksista.
7.5 cm Pak 97/38 valmistaminen maksoi 8 000 RM, kun 7.5 cm Pak 40 puolestaan 12 000 RM.
26.2.1943 panssarintorjuntaosasto 290 (Panzerjäger-Abteilung 290) raportoi, että 7.5 cm Pak 97/38
oli tehokas T-34/76 panssarivaunuja vastaan 200–800 metrin etäisyyksiltä. Toisaalta taas Heeresgruppe
Nord totesi, että käytettäessä 7.5 cm Pak 97/38 panssarintorjuntatykkiä, tarvittiin 12–24 laukausta
jokaista tuhottua panssarivaunua kohti.
Suomessa
Suomi oli ostanut vuonna 1940 Ranskasta 48 kpl 75 mm kanuunaa (Canon de 75 modele 1897) ja 50 000 ammusta.
Ostetut tykit eivät olleet uusia, oikeastaan niiden käyttöarvo oli vähäinen. Helmikuussa 1943 Suomi
tiedusteli saksalaisilta, olisiko mahdollista toimittaa tykinputket Saksaan ja niistä modifioitaisiin
7.5 cm Pak 97-38 tykkejä. Saksalaiset suostuivat tähän ja valmistivat suomalaisille 46 tykkiä. Tykit
laivattiin Suomeen seuraavasti; 25.3.1943, 30 kpl ja 16.06.1943 16 kpl (s/s Baltic).
Saksalaisten valmistuskustannukset tykille olivat 8 000 RM ja hinta suomalaisille 12 000 RM (269 000 mk).
Tämä on sinänsä suhteellisen kova hinta, kun ottaa huomioon, että suomalaiset toimittivat aseisiin putket.
Suomen armeijan käyttämä nimike tykistä oli 75 PstK/97-38, lempinimeltä ”Mulatti”.
Tykit otettiin käyttöön Upseerikoululla, sekä kuudessa tykkikomppaniassa (9, 13, 15, 16, 21 ja 38.Tyk.K).
Tykit ottivat osaa kesän 1944 torjuntataisteluihin, jolloin menetettiin seitsemän tykkiä. Sodasta selviytyi
siis 39 tykkiä ja ne olivat puolustusvoimien varastoissa aina vuoteen 1986 asti. Nykyisin näitä tykkejä on
esillä Jalkaväkimuseossa Mikkelissä, Museo Militaria (Tykistömuseo) Hämeenlinnassa ja Panssarimuseossa
Parolassa.
