Keväällä 1943 suomalaiset tiedustelivat sotilasasiamiesten välityksellä Saksan yleisesikunnalta (OKH) mahdollisuutta
ostaa uusia 7.5 cm Pak 40 panssarintorjuntatykkejä. Saksalaiset suostuivat pyyntöön ja näin allekirjoitettiin
sopimus 50 tykin toimittamisesta varusteineen ja varaosasarjoineen.
Toimitetut tykit havaittiin tehokkaiksi ja marraskuussa 1943 kenraaliluutnantti Grandell neuvotteli saksalaisen kenraali
Beckerin kanssa ja sopi 60 uuden tykin ostamisesta. Saksa toimitti Suomen armeijalle vuosina 1943 - 1944
kaikkiaan 210 kpl 7.5 cm Pak 40 panssarintorjuntatykkejä, kaikkiaan 290 tilatusta.
7.5 cm Pak 40 (75 K 40) Summan lohkolla 18.6.1944. Kuva: SA-kuva
Toimitukset Suomeen
Suomeen toimitettiin vuosina 1943–1944 muutaman kymmenen tykin erissä kaikkiaan 210 tykkiä.
Toimituserät saapuivat maahan seuraavasti;
Laiva
Pvm
Tykkejä
Ammuksia
•
tuntematon
23.05.1943
25 kpl
-
•
tuntematon
16.06.1943
25 kpl
-
•
s/s Capella
26.02.1944
40 kpl
8 000 kpl
•
s/s Baltic
07.03.1944
20 kpl
12 000 kpl
•
s/s Kollaa
18.03.1944
-
12 000 kpl
•
s/s Aune H
11.04.1944
-
24 000 kpl
•
s/s Kotka
26.03.1944
20 kpl
-
•
tuntematon
heinäkuu 1944
40 kpl
-
•
tuntematon
elokuu 1944
40 kpl
-
Tykkien hinta oli suomalaisille suhteellisen kova, 35 000 RM/kpl eli 691 000 mk. Huomattakoon, että saksalaisten
valmistuskustannukset olivat vuonna 1943 vain 12 000 RM/kpl. Hintaan toki kuului tykin varusteet, mutta
kuuluiko hintaan vielä ampumatarvikkeetkin? Suomeen toimitettiin tykkien mukana 223 500 ammusta ja
jokaiselle ammukselle oli oma pelillistä prässätty ammuskotelo.
Ampumatarvikkeet
Suomessa käytettiin kaikkia neljää tykille suunniteltua ampumatarviketta. Yleisin suomalaisten käyttämä
ammustyyppi oli panssarikranaatti (7.5 cm PzGr 39). Panzergranate 40 (7.5 cm PzGr 40) panssariammuksia
(volframisydän) saatiin Suomeen vuonna 1943 vain pieni määrä. Tämä johtui puhtaasti Saksan akuutista
raaka-aine pulasta. Saksalaiset tarjosivat mahdollisuutta toimittaa ko. ammuksia, jos suomalaiset
toimittaisivat niiden tarvitseman volframin. Ontelokranaattejakin (Gr. HL/B) saatiin vasta kesäkuussa
1944. Saksalaisilla oli ongelmia toimitusten kanssa materiaalipulan ja oman armeijan alati kasvavan
tarpeen vuoksi.
Nimi
Suomalainen nimike
Koodi
Lyhenne
Selite
•
PzGr 39
75 pshekrv rj 22/27-ps L/40 psa ps 22/27-Vj2
A 2401
APCBC
panssarikranaatti
•
PzGr 40
75 psav rj-Vj6 K/40 psa
A 2406
APCR
alikaliiperiammus
•
Gr. HL/B
75 hkr rj-Vj HL/B 18/24-38 K/40 hppsa is
38-18/24
A 2411
HEAT
ontelokranaatti
•
Sprgr 34
75 akr rj 33/43-Np/23 K/40 psa is 23 Np
A 2381
HE
sirpalekranaatti
Ampumatarviketilanne vuosina 1943–1944
Pvm
Jaettu joukoille
Varikoilla
Yhteensä
PzGr 39
PzGr 40
Gr.HL/B
Sprgr 34
PzGr 39
PzGr 40
Gr.HL/B
Sprgr 34
•
01.06.1943
0
**)
0
0
0
**)
0
0
0
•
01.07.1943
0
0
0
0
0
0
3 699
•
01.08.1943
0
0
0
0
0
0
12 409
•
01.09.1943
0
0
0
5 852
0
5 987
12 234
•
01.10.1943
0
0
0
5 852
0
5 987
12 149
•
01.11.1943
1 663
0
2 297
7 299
0
6 693
12 141
•
01.12.1943
1 663
0
2 297
7 298
0
6 643
12 074
•
01.01.1944
1 663
0
2 297
16 283
0
15 638
12 067
•
01.02.1944
1 638
0
2 292
14 803
0
15 638
12 050
•
01.03.1944
3 046
0
2 210
14 804
0
15 628
11 950
•
01.04.1944
3 019
0
2 060
14 668
0
15 627
17 354
•
01.05.1944
3 149
0
4 177
11 668
0
13 482
49 164
•
01.06.1944
6 149
*)
4 177
11 668
*)
13 482
49 140
•
01.07.1944
4 522
3 400
19 777
13 482
41 566
•
01.08.1944
3 937
3 369
20 269
19 812
45 590
•
01.09.1944
4 013
3 442
24 409
23 210
61 520
•
01.10.1944
3 970
5 670
24 406
20 804
86 498
*) PzGr.39 sarakkeessa mukana myös PzGr ja Gr.HL/B kesäkuusta 1944 alkaen
**) PzGr.40 saatiin Suomeen vuonna 1943 vain muutamia satoja kappaleita, tarkka määrä tuntematon
7.5 cm Pak 40 Suomen rintamalla
Suomen armeijan käyttämä nimitys tykistä oli 75 K/40 ja 75 PstK 40. Marsalkka Mannerheim käski
vuoden 1944 alussa jakaa toimitetut tykit joukoille. 23.2.1944 Päämajan operatiivinen
osasto antoikin käskyn Ase-esikunnalle tykkien jakamisen järjestämisestä. Panssarintorjuntatykkejä
jaettiin aluksi panssaridivisioonan jääkäripataljoonien tykkikomppanioille. Myöhemmin, kun tykkejä
saatiin lisää, niitä jaettiin lähinnä painopistesuunnan jalkaväkidivisioonien tykkikomppanioille.
Divisioonan tykkikomppanian vahvuuteen kuului neljä 75 K/40 tykkiä ja Päämajan erillisiin
tykkikomppanioihin kuusi kappaletta kuhunkin.
75 K/40 oli suuresta painosta johtuen hankala liikuteltava, varsinkin peitteisessä maastossa.
Suomalaiset käyttivät vetäjinä sotasaaliiksi saatuja T-20 Komsomolets -tykinvetäjinä. T-20 pystyi
siirtämään tykkiä lähinnä välttävästi. Paras tykinvetäjä kuitenkin oli vanhentunut venäläinen kevyt
sotasaalispanssarivaunu T-26. Alkuun tykit sijoitettiin aivan etulinjaan, mutta juuri tykin hankalan
liikuteltavuuden vuoksi ajatus epäonnistui. Syntyi tarpeettomia tappioita, kun tykkiä ei saatu ajoissa
vedettyä suojaan.
Taktiikkaa oli muutettava ja nyt tykit päätettiin sijoittaa tukilinjan taakse ja helpommin siirrettävät
kevyet panssarintorjuntatykit etulinjaan. Tämä taktiikka toimi ja vihollisen panssarivaunut saatiin
pysäytettyä pienemmin omin tappioin. Nyt panssarintorjunta kykeni torjumaan tai ainakin hidastamaan
vihollisen panssarivaunujen etenemistä niin paljon, etteivät ne päässeet ajamaan suoraan oman
kenttätykistön asemiin, kuten esim. Valkeasaaressa oli päässyt käymään.
7.5 cm Pak 40 -panssarintorjuntatykillä oli merkittävä osuus kesän 1944 torjuntavoitossa. Se oli niitä
harvoja aseita, joilla voitiin läpäistä vihollisen T-34 ja KV-1 panssarivaunujen etupanssari 500–600
metrin päästä.
7.5 cm Pak 40 (75 K 40) toiminnassa Summan lohkolla 18.6.1941. Kuva: SA-kuva
Parhaat panssarintuhoajat (palkittu Mannerheim ristin ritarimerkillä)
Panssarijääkäri Toivo Ilomäki (5.D / 24.Tyk.K) tuhosi 21 tankkia
Korpraali Jaakko Rytöniemi (10.D / 32.Tyk.K) tuhosi 13 tankkia
Panssarijääkäri Toivo Ilomäki (24.Tyk.K) tuhosi 21 vihollisen panssarivaunua,
joista 17 yhden päivän aikana. Kuva: SA-kuva
Suomalaisille toimitetuista tykeistä 60 tuhoutui kesän 1944 torjuntataisteluissa. 1.7.1948 tykkejä oli jäljellä 144 kpl
ja vielä vuonna 1985 141 kpl. Tykit koottiin vuonna 1987 Vammalaan, Asevarikko 3:een. Siellä hylättäväksi määrätyt
huonokuntoiset tykit polttoleikattiin romuraudaksi. Hyväkuntoisia luovutettiin museoiden ja joukko-osastojen
perinnekäyttöön. Osa tykeistä myytiin keräilijöille sekä ulkomaisille ostajille.
