PU-kiikari kehitettiin Neuvostoliitossa vuonna 1940 ilmeisesti Kharkovin mekaniikkatehtaalla (FED).
Puna-armeija käytti PU-kiikareita Tokarev SVT-40 -puoliautomaattikivääreissä, sekä Mosin-Nagant M1891/30
-pulttilukkokivääreissä. M1891/30 -kiväärit valmistettiin Izhevskin ja Tulan kivääritehtaissa. Kiikareita
valmistettiin vuosina 1940–1945 yli 550 000 kpl.
Rakenne
Teräksestä valmistettujen runkoputkien pinnoituksessa käytettiin useita eri menetelmiä. Pinnoituksessa
käytettiin anodisointia, mustaa emalimaalia. Kiikarille valmistettiin myös suojapusseja, niitä oli kaikkiaan
12 hieman toisistaan poikkeavaa mallia (mukaan luettuna sodan jälkeen valmistetut mallit).
Kiikarin pysty- ja sivuttaissäätötornien suojakuppeja oli kahta mallia, vanha ja uusi. Tehdas nro 357
kuitenkin luopui jostakin syystä uusista suojakupeista noin 10 000 valmistetun kiikarin jälkeen ja palasi
käyttämään vanhaa mallia.
Objektiivilinssin kiinnityksessä käytettiin teräksestä (yleisin), messingistä tai silumiinista valmistettua
kiinnitysrengasta. Silumiini on metalliseos, jossa on yleensä alumiinia noin 87 % ja piitä noin 13 %.
Puna-armeijan tykistödirektoraatti GAU, kuitenkin kielsi silumiinista valmistettujen osien käytön
kesäkuussa 1944. Ilmeisesti silumiinia käytettiin myös okulaaripään osien valmistuksessa.
Kiikarin päällä olevassa korkeussäädössä on asetukset 1–13, tarkoittaen etäisyyksiä 100–1300 metriä.
Tuotanto
Neuvostoliitossa valmistettiin PU-kiikareita vuosina 1940–1945 viidessä optiikkatehtaassa, tehtaat
nro 3 (296) Kharkov (1940–1942), tehdas nro 357 Leningrad/Omsk (1940–1945), tehdas nro 393 Krasnogorsk
(1943–1944), tehdas nro 297 Yoshkar-Ola (1943–1944) ja tehdas nro 237 Kazan (1943–1944). Aluksi kiikaria
valmisti vain kaksi tehdasta, nro 3 ja 357, mutta riittämättömän kapasiteetin vuoksi, mukaan tuli kolme
muutakin tehdasta, nro 237, 297 ja 393.
Tehdas nro 3
Tehdas nro 3 Kharkovissa (FED) aloitti tuotannon marraskuussa 1940. Tehdas kuitenkin nimettiin helmikuussa
1941 uudelleen ja sen numero oli siitä eteenpäin tehdas nro 296. Tehdas siirrettiin lokakuussa 1941
saksalaisten joukkojen etenemisen tieltä Berdskiin. Siellä tehdas nro 296 (NKAP) valmisti PU-kiikareita
aina lokakuuhun 1942 asti.
Tehdas nro 3 (296) tuotanto
1940, 5 675 kpl
1941, 17 786 kpl
1942, 5 000 kpl
yhteensä 28 461 kpl
Tehdas nro 357
Tehdas nro 357 NKV (Valtion optomekaniikantehdas GOMZ) valmisti PU-kiikareita Leningradissa. Se aloitti
valmistuksen marraskuussa 1940 Leningradissa, mutta tehdas siirrettiin elokuussa 1941 Omskiin. Tuotanto
jatkui Omskissa syyskuusta 1941 alkaen, jatkuen aina helmikuuhun 1945 asti. Tehdas nro 393 oli PU-kiikarin
päävalmistaja. Vuonna 1932 perustettu GOMZ oli yksi Neuvostoliiton vanhimmista optiikkaa valmistavista
tehtaista. Tehtaalla suunniteltiin myös PU-4 -tähtäinkiikari, joka oli käytännössä pelkistetty versio
PU-kiikarista. PU-4 -kiikarissa ei ollut korkeussäätöä. Kiikarin tähtäinristikossa oli kuitenkin korkeus
ja sivuttaisennakot. Tehdas nro 357 toimitti uuden mallin piirustukset tehtaalle n:o 393 syksyllä 1942.
Siellä PU-4 -suunnitelman pohjalta kehitettiin oma versio PU-42, mutta tämä versio osoittautui huonoksi.
Tehdas nro 357 tuotanto
1940, 15 011 kpl
1941, 42 789 kpl
1942, 35 383 kpl
1943, 115 683 kpl
1944, 105 009 kpl
1945, 1 508 kpl
yhteensä 315 375 kpl
Tehdas nro 393
Myös NKVD:n tehdas, tehdas nro 393 NKV Krasnogorskissa (Krasnogorskin mekaniikantehdas KMZ) valmisti
PU-kiikareita vuosina 1943-1944. Tehtaalla nro 393 kehitettiin vuoden 1943 alkupuolella alumiinirunkoinen
PU-43 -kiikari, joka painoi noin 50 grammaa vähemmän, kuin tavallinen PU-kiikari.
Tehdas aloitti valmistuksen maaliskuussa 1943 ja lopetti tuotannon huhtikuussa 1944. Tehdas nro 393 valmisti
noin 15 % kaikista valmistetuista PU-kiikareista. Tehtaalla valmistettiin vuoden 1942 lopulla myös joitakin
kokeilumalleja (PU-42. Alkuperäiset PU-43 -kiikarit ovat nykypäivänä harvinaisia, koska niitä ei rakenteensa
vuoksi voinut juurikaan korjata.
Tehdas nro 393 tuotanto (PU-43)
1943, 62 661 kpl
1944, 17 930 kpl
yhteensä 80 591 kpl
Tehdas nro 297
Tehdas nro 297 NKV Yoshkar-Olassa (NPZ) valmisti PU-kiikareita vuosina 1943-1944.
Tehdas nro 297 tuotanto
1943, 34 800 kpl
1944, 56 817 kpl
Tehdas nro 237
Tehdas nro 237 NKV Kazanissa, eli Kazanin Optomekaniikantehdas (KOMZ) valmisti
PU-kiikareita vuosina 1943–1944. Tehtaan tuotanto käsitti n 39 007 kpl, ollen
noin 7 % kaikista valmistuneista.
Tehdas nro 237 tuotanto
1943, 21 783 kpl
1944, 17 224 kpl
Alkuperäiset ja uustuotanto (Reprot)
Tiettävästi Venäjällä, mahdollisesti myös Ukrainassa on valmistettu uustuotantona PU-kiikareita.
Kuten aina, kun kyse on Repro-tuotteista, jotkut yrittävät myydä niitä alkuperäisinä WW2-tuotteina.
Alla on muutama seikka, joka kannattaa muistaa, jos on mielestään hankkimassa alkuperäistä tuotetta,
mahdollisesti jopa PU-kiikarilla varustettua tarkka-ampujakivääriä.
Tarkka-ammuntaan tarkoitetuissa Mosin-Nagant M1891/30 -kivääreissä oli patruunapesän
pintapuoli muodoltaan pyöreä. Jos aseessa on heksagonin muotoinen patruunapesä, on
kyseessä todennäköisesti huijaus.
Jos ase on valmistettu Izhevskissä ja alun perin tarkoitettu tarkka-ampujakivääriksi, pitäisi
PU-kiikarin sarjanumeron olla merkittynä myös aseen patruunapesän vasemmalle sivulle. Tulan
asetehdas merkitsi tarkka-ampujakivääriksi tarkoitetut aseet kyrillisellä ”CH” merkinnällä,
joka oli lyöty patruunapesän päällä olevan Tulan asetehtaan nuoli-tähti-leiman yläpuolella.
Ilman tätä merkintää olevia aseita on, mutta ne ovat harvinaisia. Ilmeisesti Tula käytti
pelkästään PU-43 -mallisia tähtäinkiikareita.
Tulassa valmistettiin kaikkiaan 83 474 PU-kiikarilla varustettua tarkka-ampujakivääriä.
Valmistuneiden aseiden määrä on suurempi kuin tehtaan nro 393 tuotanto 80 591 kpl, joten
jos kaikki Tulan kiväärit varustettiin PU-43 -kiikarilla, on jonkun muukin tehtaan täytynyt
valmistaa PU-43 -mallia.
Lähdeluettelo
Gun World 6/2005 - Soviet Rifle Scopes in 1920s-1940s, B. Davydov, S. Savenko
Mosin-Nagant M91/30 PU Sniper, url: http://www.forgottenweapons.com, 14.1.2018
The Sniper Rifles, Vic Thomas, url: http://www.mosinnagant.net, 14.1.2018