Stielhandgranate 24 (StiGr 24)
Yleistä
Sirpalekäsikranaatti on käsin heitettävä, viivästettynä räjähtävä ja samalla voimakkaasti sirpaloituva jalkaväen
käyttöön suunniteltu räjähde. Se on tarkoitettu lähinnä vihollisen elävää voimaa vastaan. Sirpalekranaatin
tuhovaikutus perustuu sen räjähtäessä sirpaloituvan kuoren joka suuntaan lentäviin sirpaleisiin ja
tietenkin painevaikutukseen.
Saksalaisten kuuluisin käsikranaatti (Stielhandgranate 24), suomalaisittain kutsuttuna ”perunanuija”
(saks. Kartoffelkeule) kehitettiin jo ensimmäisen maailmansodan aikana, vuonna 1915. Käsikranaatista tuli
erittäin suosittu, sillä se voitiin helposti heittää suhteellisen kauas, pitkän puuvarren ansiosta.
Kranaatista valmistettiin ainakin kymmenen hieman toisistaan poikkeavaa variaatiota. Kylmiin
olosuhteisiin oli kehitetty oma versionsa ja se merkittiin isokokoisella K-kirjaimella, joka oli maalattu
panososan kylkeen. Kranaatin panos osassa oli normaalisti teksti ”VOR GEBRAUCH
SPRENGKAPSEL EINSETZEN”.
Varsikäsikranaatissa m/24 on onton puuvarren päässä, räjähdysaineella täytetty ohutkuorinen
sylinterin muotoinen peltirasia. Kranaatti viritetään varren toisessa päässä olevalla,
sokkatoimisella sytyttimellä (Brennzünder 24 - B.Z.24). Kranaatin aikasytytin (viive 4–5 s.)
aktivoitiin ruuvaamalla pohjakorkki irti ja vetäisemällä korkin alta paljastuvasta viritysnarusta.
Käsikranaattien kuljettamista varten kehitettiin pellistä prässätty kuljetuslaatikko, johon mahtui
15 käsikranaattia. Näitä kranaattilaatikoita sijoitettiin asemasotavaiheessa majoituskorsujen
edustoille, josta taistelijoiden oli helppo ottaa käsikranaatteja mukaan mennessään taisteluhautaan.
Tyypillisesti jokaisella taistelijalla oli mukanaan 1–2 käsikranaattia.
