Maschinengewehr 42 (MG 42)

Yleistä

Jo ennen toisen maailmansodan alkua, vuonna 1937 tuli esille tarve helposti valmistettavasta MG 34:n kaltaisesta konekivääristä. Aseen tuli sietää paremmin taistelukentän olosuhteita kuin MG 34 ja sen tuli myös paremmin soveltua massatuotantoon.

Johannes Großfuß AG metallilevytyöhön erikoistuneen tehtaan pääsuunnittelija Dr. Werner Gruner suunnitteli piippurekyyliin perustuvan ilmajäähdytteisen rullasulkuisen konekiväärin, joka oli perustana MG 42:lle. MG 42 -konekivääri valmistettiin pääosin prässätyistä teräslevyistä. Se on ulkonäöltään pitkälti samanlainen kuin edeltäjänsä MG 34, mutta on rakenteellisesti täysin erilainen.

Ensimmäinen prototyyppi oli nimeltään MG-39 ja se lähetettiin kenttätesteihin helmikuussa 1939. Kun viides ja samalla viimeinen prototyyppi MG-39/41 lähetettiin kenttätesteihin, oli kyse suhteellisen suurisuuntaisesta testistä, sillä kentälle lähetettiin 1 500 konekivääriä. Muutaman pienen parannuksen jälkeen aloitettiin massatuotanto, nimikkeellä MG 42.

Rakenne ja ominaisuudet

MG 42 -konekivääriä valmistettiin suurimmaksi osaksi metallilevystä leikatuista ja puristetuista osista. Lukkokoneisto toimi hidastetulla rullalukituksella, jonka oli alun perin kehittänyt puolalainen insinööri Edward Stecke. Edeltäjäänsä (MG 34) verrattuna MG 42 näytti karkealta, mutta taistelukentällä se osoittautui erinomaiseksi. Aseen mahtava tulinopeus 1 200 laukausta minuutissa, vähensi aseen tarkkuutta, mutta sillä oli hämmästyttävä psykologinen vaikutus maalina oleviin joukkoihin. Liittoutuneiden keskuudessa asetta kutsuttiin nimellä "Spandau" ja "Hitler’s Zipper".

Tarvittaessa tämä ase voitiin asettaa kolmijalustalle (Lafette 42) pitkän matkan tulitukitoimintaa varten. Tällöin aseesta käytettiin nimitystä s.MG eli raskaskonekivääri. Kolmijalusta painoi 20,5 kiloa ja se voitiin taittaa pieneen tilaan kuljetusta varten. Lavettiin voitiin myös kiinnittää optinen tähtäyslaite, joka mahdollisti melko tarkan tulen jopa 2,5 kilometriin asti.

Aseen suuren tulinopeuden vuoksi piippu kuumeni todella nopeasti. Yleensä piippu vaihdettiin 250 patruunan vyön jälkeen. Aseen mukana toimitettiin 2–3 vaihtopiippua ja asbestilapanen vaihtamista varten. Piipun vaihto oli pikalukituksen ansiosta todella nopeaa, vain muutama sekunti. Yhden piipun käyttöikä oli noin 3500–4000 laukausta.

Ohjesäännön mukainen konekiväärimiehistö

• Aseen ampujana toimi yleensä nuori aliupseeri. Henkilökohtaisena aseena pistooli
• Toinen mies kantoi konekiväärin patruunoita ja avusti aseen lataamisessa ja patruunoiden syöttämisessä. Henkilökohtaisena aseena pistooli
• Kolmas mies kantoi konekiväärin varapiippuja ja patruunoita. Hän osoitti tarvittaessa ampujalle maaleja. Henkilökohtaisena aseena Mauser K98k
• Neljäs mies kantoi aseen tripodin (kolmijalkajalustan). Henkilökohtaisena aseena Mauser K98k
• Viides mies kantoi konekiväärin työkalut ja lisäammukset. Henkilökohtaisena aseena Mauser K98k
• Kuudes mies kantoi aseöljyn, puhdistusvälineet ja kiikarin. Henkilökohtaisena aseena Mauser K98k

Tuotanto

MG 42 otettiin palveluskäyttöön vuonna 1942 ja sitä valmistettiin vuoteen 1945 asti. Ensimmäiset aseet toimitettiin kesällä 1942 Rommelin Afrika Korpsin joukoille. Aseen valmistamiseen kului 27,5 kg raaka-aineita ja itse valmistusprosessi kesti 75 tuntia. Hinnaksi muodostui 250 RM / kpl.

Tuotanto vuosittain

Aseen valmistus lopetettiin toukokuussa 1945, toisen maailmansodan päätyttyä. Länsi-Saksa jatkoi tuotantoa vuodesta 1957 alkaen, Rheinmetall-Borsig AG:n asetehtaalla.

Valmistajat

Valmistajien leimat vuosittain