Saksan ilmailuministeriö (RLM = Reichsluftfahrtministerium) antoi 14.12.1941 kuudelle
asevalmistajalle tehtäväksi suunnitella erityisesti laskuvarojääkäreille tarkoitettu
kerta- ja sarjatulta ampuva kivääri. Samana vuonna aloitetun kehityskilvan voitti
Rheinmetall-Borsig AG asetehtaan asesuunnittelija Louis Stangen (1888–1971) ehdotus.
Stangen valmistama prototyyppi LC6/III (Type C) hyväksyttiin kesällä 1942. Uuden aseen
nimeksi tuli FG 42 (Fallschirmjägergewehr 42). FG 42 on kaasumäntätoiminen, kerta- ja
sarjatulta ampuva automaattikivääri.
FG 42 kehitys
RLM antoi 14.12.1941 kuudelle asevalmistajalle tehtäväksi suunnitella uuden tyyppinen ase
Luftwaffen laskuvarjojääkärien käyttöön. Sen tuli korvata käytössä olleet Mauser K98k- kiväärit,
MP 38/40 -konepistoolit sekä MG 34 -kevytkonekiväärit. RLM:n suunnittelutehtävät saivat asevalmistajat;
Johannes Großfuß Metall- und Lackierwarenfabrik, Gustloff-Werke, C.G. Haenel, Heinrich Krieghoff
Waffenfabrik, Mauser AG ja Rheinmetall-Borsig AG. Näistä vain Krieghoff ja Rheinmetall saivat
aikaan prototyypin, jota tarjota RLM:lle. Prototyypit testattiin kesällä 1942 Luftwaffen
asekehitysosastolla (GL/C-E6, Schusswaffen) Tarnewitzissä. Näistä Rheinmetall-Borsig Sömmerdan
asetehtaan asesuunnittelijan ja käsiasesuunnitteluosaston johtajan Louis Stange lopullinen prototyyppi
LC6/III (Type C) todettiin testien perusteella tuotantoon sopivammaksi. Prototyypin nimessä LC6 tarkoittaa
RLM:n asettamaa spesifikaatiota, jonka tuotantoon hyväksyttävän aseen tuli täyttää.
LC6 spesifikaatio – 14.12.1941
maksimi pituus 1 000 mm
ei saa olla merkittävästi painavampi kuin K98k
kertatuli toiminta suljetulta lukolta
sarjatuli toiminta avoimelta lukolta
irrotettava 10/30 -patruunan lipas
mahdollisuus ampua kiväärikranaatteja
kaliiperi 7.92x57mm
Rheinmetall-Borsig AG Sömmerdan asetehdas sai 50 aseen koesarjan valmiiksi alkuvuodesta 1943. Näistä
kuusi asetta vietiin Luftwaffen GL/C E-6 aseosaston jatkotesteihin. Näissä testeissä havaittiin vielä
melkoisia puutteita, jotka oli korjattava ennen sarjatuotannon aloittamista.
Everstiluutnantti Otto Schutzen kertoo Deutsche Waffen Journal lehdessä joulukuussa 1970, että
Kreetan taistelu ja sen suuret tappiot olivat syy aseen kehittämiselle. Taistelun perusteella RLM
ja Luftwaffen komentaja Hermann Göring olivat todenneet, että laskuvarjojääkärit tarvitsevat lyhyen
ja samalla tulivoimaisemman aseen kuin Mauser K98k. Yllättäen aseen suunnittelu ja valmistus meni
yhdelle Saksan suurimmista asekonserneista, Rheinmetall-Borsig AG:lle, jonka suuromistaja H.
Göring itse oli, Reichswerke Hermann Göring yhtiön kautta.
FG 42-1 (Type E)
Ensimmäisessä sarjavalmisteisessa FG 42 –kivääri mallissa (malli FG 42-1) on teräslevystä valmistettu
perä, kädensuojus puolestaan valmistettiin puusta. Voimakkaasti taaksepäin käännetty pistoolikahva
valmistettiin teräslevystä kuten peräkin. Pistoolikahvaan oli sijoitettu liipaisin, tulenvaihdin ja
varmistin. Aseen etutuki (bipodi) on kiinnitetty etutukin päähän, josta se voidaan taittaa eteenpäin.
Aseen metalliosat, mukaan lukien lukko ja piippu valmistettiin parhaasta saatavilla olevasta takoteräksestä.
Piippu on kiinnitetty runkoon kierteellä ja kiinnitys on varmistettu sokkatapilla. Piipun päässä on lisäksi
liekinsammutin, jonka tilalle voitiin tarvittaessa kiinnittää kiväärikranaatin ampumalaite. Piipun alla
on lisäksi pistin kiinnike.
FG 41-1 on kaasutoiminen, pyörähtävällä lukolla toimiva kerta- ja sarjatuliase. Sarjatulella ase ampuu
avoimella lukolla ja kertatulella (puoliautomaatti toiminto) suljetulla lukolla. Aseen tankolipas on
sijoitettu vasemmalle sivulle ja hylsyn poistoaukko oikealle sivulle. Aseen tulinopeus on noin 900
laukausta minuutissa ja piipun kestoikä sarjatulella tuli olla aikakin 2 000 laukausta.
Voimakkaan patruunan (7.92x57) ansiosta aseen rekyyli on kohtuullisen suuri ja siten sarjatulen aikana
suhteellisen vaikea hallittava. Halittavuutta sarjatulella paransi hieman piippulinjan ja perän saman
tasainen, jolloin piippu nousee hieman vähemmän rekyylin ansiosta. Ase olikin parhaimmillaan puoliautomaatti
tulta ammuttaessa.
FG-42-2 (Type G)
Kesäkuussa 1943 aloitettiin parannetun version FG 42-2 suunnittelu Rheinmetall-Borsig tehtaalla
Sömmerdassa. Aseen valmistuksesta kuitenkin vastasi alkuvuodesta 1944 alkaen Heinrich Krieghoff
Waffenfabrik Suhlissa. Krieghoff sai 120 000 aseen tilauksen. Tuotanto ongelmista johtuen ensimmäiset
aseet tulivat ulos tehtaalta vasta marraskuussa 1944.
Heinrich Krieghoff Waffenfabrik valmistamassa versiossa FG 42-2 on laminaattipuusta tai vaihtoehtoisesti
bakeliitista valmistettu takatukki. Liekinsammutin on muotoiltu uudelleen ja aseeseen on lisätty kaasumännän
kaasuportin säätö. Pistoolikahva on muotoiltu uudelleen ja asetettu pystympään asentoon. Aseessa on pidempi
piippu ja parempi jäähdytys sarjatulen aikana. Myös etutuki, eli bipodi oli vahvistettu ja kiinnitys
siirretty piipun etuosaan, josta se voidaan kuljetuksen ajaksi taittaa taaksepäin. Lukkokehyksen oikealla
sivulla olevan hylsynpoistoaukon taakse oli lisätty hylsynohjain. Kokonaisuutena uusi versio oli hieman
pidempi ja painavampi.
Aseen runko valmistettiin pellistä prässäämällä, mikä oli selvästi halvempaa kuin koneistamalla valmistaminen.
FG 42-2 valmistettiin huonompi laatuisesta teräksestä, joten sen tulinopeutta pudotettiin kolmanneksella ja
oli nyt noin 600 lk./min. Aseen etutuki eli bipodi, kiinnitettiin nyt piippuun etutähtäimen tasalle ja se
voitiin taittaa taaksepäin.
Tekniset tiedot
Malli
FG-42-1 (Type E)
FG-42-2 (Type G)
-
Kaliiperi
7.92x57mm
7.92x57mm
-
Pituus
937 mm
1060 mm
-
piipun pituus
508 mm
525 mm
-
Rihlapalkit
4 ok
4 ok
-
paino
4,38 kg
5,05 kg
-
tulinopeus
n. 900 lk./min
n. 600 lk./min
-
Lipas
10/20 patr.
20 patr.
-
Tehokas kantama
500 m
500 m
-
Lähtönopeus
685 m/s ?
740 m/s
FG 42 kaliiperissa 7,92x33 Kurz
Heeres-Waffenamt (HWa) testasi FG 42 -kivääriä, joka oli pesitetty MP 43 -rynnäkkökiväärin kaliiperille
7,92x33 Kurz, suhteellisen hyvin tuloksin. HWa ehdottikin Luftwaffelle kaliiperin vaihtoa, mutta se ei
jostakin syystä käynyt päinsä.
Tuotanto
Ensimmäinen 50 aseen koesarja valmistui Rheinmetall-Borsigin tehtaalla osin vuoden 1942 lopulla, osin
alkuvuodesta 1943. Aseen valmistamiseen käytettiin kuitenkin kromi-nikkeli-terästä, jonka saatavuus oli
heikkoa, koska sitä tarvittiin mm. tykkien valmistukseen. Lisäksi ase oli hankala ja hidas valmistaa
ja siten kallis. Tästä johtuen Rheinmetall keskeytti tuotannon tähän, vaikka sillä olikin Luftwaffen
3 000 aseen tilaus.
Luftwaffe ilmoitti kuitenkin, että on lupa valmistaa 3 000 asetta, helpommin saatavilla olevasta
mangaaniteräksestä. Aseen valmistus annettiin nyt Suhlissa sijaitsevalle Heinrich Krieghoff asetehtaalle.
Kun noin 2000 kivääriä oli valmistettu, loppui Krieghoffilta käytettävissä oleva mangaaniteräs.
Krieghoffin asetehtaalla valmistetun uuden version FG 42-2 työstetyt osat olivat paksumpaa terästä, koska
kestävämpää mangaaniterästä ei ollut saatavilla. Materiaali vahvuuksien kasvaessa, myös aseen paino kasvoi
hieman. Myös aseen tulinopeutta oli pudotettu, piipun käyttöiän pitämiseksi kohtuullisena. FG 42-2 otettiin
tuotantoon syyskuussa 1944 ja sitä valmistettiin ilmeisesti noin 5 000 kpl (toisen lähteen mukaan 6 224 kpl),
ennen sodan loppumista. Valmistuneista aseista koottiin syys-joulukuussa 1944 vain 524 kpl, loput tammi-huhtikuussa
1945. Erään tiedon mukaan FG 42 valmistuskustannukset olivat 250 RM, eli suhteellisen kallis ase, jos verrokkina
käytetään StG-44 rynnäkkökivääriä, joka maksoi 66 RM.
Waffenfabrik Heinrich Krieghoff leimasi valmistamansa FG 42 –kiväärit valmistajan leimalla ”fzs”. Ilmeisesti
Krieghoff valmisti aseen osia myös omistamallaan tehtaalla nro 10, Luttichissa.
FG 42 –kivääreitä valmisti myös L.O. Dietrich Vesta-Nähmaschinenwerke Altenburgissa (valmistajan koodi gcy)
ja varaosia I.C. Wagner Co. GmbH Mulhausenissa (koodi gal). Näiden tehtaiden oli tarkoitus nopeuttaa pahasti
takeltelevaa tuotantoa. Erään tiedon mukaan L.O. Dietrich Alternburgissa ehti koota vain noin 300 asetta,
ennen kuin yhdysvaltalaiset joukot valtasivat tehtaan 15.4.1945.
Asetta valmisti vuosina 1942-1945 Rheinmetall-Borsig AG ja Heinrich Krieghoff Waffenfabrik. Molempien mallien
FG 42-1 ja FG 42-2 kokonaistuotanto oli eräiden arvioiden mukaan noin 7 000 kappaletta.
ZF-41 -tähtäinkiikari
FG-42 -kiväärissä on kiinnityskisko ZF-41 –tähtäinkiikarille. ZF 41 on teleskooppitähtäin, jossa on
1,5 x suurennos. Ilmeisesti juuri vaatimattoman suurennostehonsa vuoksi se ei kuitenkaan ollut
suosittu ja useisiin aseisiin kiinnitettiin tehokkaampi ZF4-tähtäinkiikari.
ZF4-tähtäinkiikari
Neljä kertaa suurentavia ZF4-tähtäinkiikareita valmistettiin pääasiassa Gewehr K43 –kivääreihin,
mutta niitä asennettiin myös laskuvarjojääkärien FG-42 –kivääreihin. FG-42 –kivääreihin tarkoitetuissa
ZF4-tähtäinkiikareissa oli L-leima. Tähtäimissä oli myös FG 42 –leima ja sarjanumero. Tähtäimiä
valmistivat Agfa Kamerawerk (München, bzz), Opticotechna GmbH (Prerau, dow) ja Voightländer und
Sohn A.G. (Braunschweig, ddx).
» lue lisää
FG-42 rintamalla
Ensikerran FG 42 -kivääri oli mukana taistelussa 12.5.1943, Rhodoksen saarella. FG 42 –kivääreitä käytettiin
sotatoimissa myös 12.9.1943, niin sanotussa Gran Sasson iskussa (Unternehmen Eicke), jonka yhteydessä
aiemmin pidätetty Italian diktaattori Benito Mussolini vapautettiin. Operaation toteutti majuri Harald
Morsin johtamat laskuvarjojääkärit ja hauptsturmführer Otto Skorzenyn johtamat Waffen-SS kommandot,
joiden aseena oli FG 42 -kiväärit, ei toisin tarvinnut ampua laukaustakaan.
FG 42 -kivääreitä nähtiin mukana taistelussa ainakin länsirintamalla, Bulgen taistelun yhteydessä,
sekä Italian rintamalla vuonna 1944. Ilmeisesti myös 1.Laskuvarjojääkäridivisioonan (1.Fallschirmjägerdivision)
ja 5.Vuoristodivisioonan (5.Gebirgs-Division) käytössä oli muutamia FG 42-1 -kivääreitä Monte Cassinon taistelussa.