×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Saksalaiset asesuunnittelijat Neuvostoliitossa


Yleistä

Suhlin kaupungissa Thüringenissä, oli suuri asetehtaiden keskittymä. Siellä toimivat mm. seuraavat kuuluisat asetehtaat Gustloff-Werke, C.G. Haenel, Merkel, J.P. Sauer, H. Krieghoff. Näillä tehtailla työskenteli merkittävä määrä innovatiivisia asesuunnittelijoita, jotka suunnittelivat uusia aseista toista maailmansotaa käyvän Saksan armeijan käyttöön.

Yhdysvaltojen armeija miehitti Suhlin aseteollisuusalueen toisen maailmansodan lopulla, 3.4.1945. Yhdysvallat kuitenkin luovutti alueen Teheranin sopimuksen mukaisesti heinäkuussa 1945 puna-armeijan hallintaan. Venäläiset aloittivat pian alueen tehtaiden purkamisen ja siirtämisen Neuvostoliittoon. Samoin kävi useiden työntekijöiden ja asesuunnittelijoiden.

Erikoiskomennuskunta 58

Erikoiskomennuskunta 58 perustettiin Neuvostoliiton toimesta, ilmeisesti vuoden 1946 alussa. Siihen pakko värvättiin 16 saksalaista sotavangiksi jäänyttä asesuunnittelijaa. Komennuskunta pakotettiin auttamaan asesuunnittelussa tehtaalla nro 74, Izhevskissä. Erään tiedon mukaan heitä kuljettanut juna saapui Izhevskiin 24.10.1946. Ilmeisesti tämän junan mukana tuotiin myös yli 10 000 sivua saksalaisten asesuunnittelijoiden tekemiä asiakirjoja ja suunnitelmia, erilaisista käsiaseista.

Komennuskunnassa oli viiden suunnittelijan ryhmä, jotka olivat jo aiemmin suunnitelleet rynnäkkökiväärejä Saksan armeijan käyttöön. Ryhmän vetäjänä toimi Gustloff-Werke asetehtaan entinen pääsuunnittelija Karl Barnitzke.

Ryhmään kuuluivat;

Olisi erittäin epätodennäköistä, että Izhevskiin sijoitetut saksalaiset asesuunnittelijat eivät olisi tavalla tai toisella osallistuneet myös AK-47 –rynnäkkökiväärin suunnitteluun, vaikka venäläiset toisin väittävätkin. Tuskin näin nerokkaita suunnittelijoita sinne tyhjänpantiksi kuljetettiin.

Kun muut asesuunnittelijat palautettiin Saksaan vuoden 1952 alussa, joutui jostakin syystä Hugo Schmeisser jäämään Izhevskiin vielä puoleksi vuodeksi.

Hugo Schmeisser

Hugo Schmeisser (1884–1953) toimi vuodesta 1921 alkaen C.G. Haenel Waffen und Fahrradfabrik –asetehtaalla Suhlissa. Siellä hän suunnitteli mm. MP28 -ja MP41 –konepistoolit sekä Sturmgewehr StG 44 –rynnäkkökiväärin.

Amerikkalaiset pidättivät Hugo Schmeisserin ilmeisesti toukokuussa 1945. Eri vaiheiden jälkeen Schmeisser joutui lokakuussa 1945 puna-armeijan käsiin ja pakotettiin yhteistyöhän.

Hugo Schmeisser vapautui sotavankeudesta Izhevskin asetehtaalla ja palasi Saksaan 9.6.1952. Hän kuitenkin kuoli noin vuotta myöhemmin 12.9.1953 keuhkokuumeeseen.

Kurt Horn

Kurt Horn oli asesuunnittelija joka toimi Großfuß Co (Metall- und Lackwarenfabrik Johannes Gosβfuβ) asetehtaalla. Hän suunnitteli siellä Gosβfuβ–rynnäkkökiväärin (Gosβfuβ Sturmgewehr), kaliiperissa 7.92x33 Kurz.

Toisen maailmansodan loputtua, Kurt Horn joutui puna-armeijan sotavangiksi. Hänen rynnäkkökivääriä koskevat suunnitelmat joutuivat myös neuvostoliittolaisten käsiin, kuten myös yhdeksän prototyyppi asetta. Horn sijoitettiin Erikoiskomennuskunta 58:aan ja lähetettiin Izhevskiin.

Karl Barnitzke

Karl Barnitzke toimi Gustloff-Werke nimisen asetehtaan pääsuunnittelijana ja hänen avustajanaan toimi asesuunnittelija Oskar Schink. Barnitske suunnitteli vuoden 1944 lopulla suhteellisen primitiivisen ns. kansanrynnäkkökiväärin (Gustloff Volkssturmgewehr VG.1-5), kaliiperissa 7.92x33 mm Kurz.

Hän jäi puna-armeijan vangiksi toukokuussa 1945 ja pakotettiin Erikoiskomennuskunta 58:aan ja siirrettiin Izhevskiin. Hänet vapautettiin vuonna 1952 ja palasi heti takaisin Saksaan.

Werner Gruner

Werner Gruner (1904–1995) toimi asesuunnittelijana vuodesta 1932 alkaen Großfuß Co (Metall- und Lackwarenfabrik Johannes Gosβfuβ) asetehtaalla. Siellä hän suunnitteli MG 42 –konekiväärin.

Toukokuussa 1945 hän jäi puna-armeijan vangiksi Döbelnissä. Myös hänet pakotettiin Erikoiskomennuskunta 58:aan ja kuljetettiin Izhevskiin. Hänet vapautettiin vuonna 1952 ja hän palasi Dresdeniin.

AK-47

Venäläinen AK-47 –rynnäkkökivääri muistuttaa saksalaista StG 44 –rynnäkkökivääriä, mutta Kalašnikov kiistää asian. Aseessa on kyllä ulkoisesti samoja piirteitä, mutta koneistojen rakenne on täysin erilainen. AK-47 –rynnäkkökiväärin käyttämä patruuna M1943 (7.62x39), on kehitetty saksalaisen 7.92mm Kurz patruunan pohjalta, alun perin SKS –kiväärin ampumatarvikkeeksi. AK-47 tuotanto aloitettiin Izhevskissä tehtaalla nro 47, eli juuri siellä minne saksalaiset asesuunnittelijat oli siirretty.

AK-47 –rynnäkkökiväärin suunnittelusta kunnian itselleen ottanut Mihail Kalašnikov väitti loppuun asti, yhdessä Neuvostoliiton virallisen kertoman mukaan, ettei hän saanut apuja tai vaikutteita ulkomaalaisilta asesuunnittelijoilta. No niin, tämä oli Neuvostoliiton virallinen kanta asiaan, totuus asiassa näyttäisi olevan hieman mutkikkaampi, vaikka itsepintaisia vastaan väittäjiä asiassa onkin. Jokainen kuitenkin muodostakoon itse mielipiteensä, miten asia oikeasti oli, koska asia ei täysin selkeä ole.





Lähdeluettelo

★ 3.5.2017 (✪ 25.5.2017 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.