×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Tokarev SVT-40


Yleistä

Vuonna 1938 järjestettiin Neuvostoliitossa suunnittelukilpailu, jonka tarkoituksena oli löytää korvaava asemalli teknisesti monimutkaiselle AVS M36 Simonov -automaattikiväärille. Kilpailun voitti Feodor Vasiljevits Tokarevin (1871–1968) suunnittelema puoliautomaattikivääri. Aseen prototyypit valmistuivat vielä saman vuoden aikana ja se hyväksyttiin puna-armeijan sotatarvikkeeksi 26.2.1939, nimikkeellä SVT-38. Joulukuussa 1939 asetta käytettiin jo sotatoimissa Suomea vastaan (Talvisota). SVT-38 ei kuitenkaan ollut kenttäolosuhteissa menestys, sillä se ei toiminut kunnolla likaisena ja pakkasessa.

Kevättalvella 1940 otettiin puna-armeijassa käyttöön SVT-38:n uudistettu malli SVT-40. Aseen virallinen nimi oli Samozarjadnaja Vintovka Tokareva, obrazets 1940 g. (SVT 40). Se hyväksyttiin puna-armeijan sotatarvikkeeksi 13.4.1940.


Tokarev SVT-40 Zoom


Tuotanto

Puoliautomaattisten kiväärien tuotanto siirtyi SVT-38 mallista SVT-40:een vuoden 1940 lopulla. Vuonna 1940 venäläiset ehtivät valmistaa vain muutamia tuhansia SVT-40 -kiväärejä, mutta seuraavana vuonna niitä valmistettiin jo yli miljoona kappaletta. Asetta valmistivat Tulan, Ižhevskin ja Kovrovin asetehtaat. Vuonna 1942 valmistettiin vielä 264 000 kivääriä, ennen kuin siirryttiin AVT-40 sarjatuliversion tuotantoon. Erään tiedon mukaan Kovrovin asetehdas (Kovrov Arsenal) ei koskaan valmistanut SVT-40 -kivääreitä, vaan kyseessä olisi ollut Podolskin asetehdas nro 460.

Saksalaisten aloitettua operaatio Barbarossan kesäkuussa 1941 (hyökkäys Neuvostoliittoon), oli puna-armeijan jalkaväkidivisioonissa joka kolmas kivääri SVT-40. Se toikin merkittävän tulivoiman lisän puna-armeijalle. Myöhemmin kuitenkin havaittiin, että ase ei ole aivan niin tarkka ja luotettava kuin oli toivottu. Siksi aseen valmistuksesta luovuttiin vuonna 1942. Nyt tuotantoon otettiin sarjatuliversio AVT-40. Se oli kuitenkin huono ratkaisu, sillä aseen koneisto ei kestänyt sarjatulen tuomaa rasitusta.

SVT-40:stä oli olemassa myös tarkka-ampujaversio, varustettuna PU-kiikaritähtäimellä. Vuonna 1941 valmistui 43 782 tarkka-ampujakivääriä ja vuonna 1942 vielä 14 210 kpl ennen kuin tuotanto lopetettiin 1.10.1942. Suurimman osan tarkka-ampujaversioista valmisti Tula Arsenal (1941: 38006 kpl ja 1942: 14210 kpl). Ilmeisesti kiikaritähtäimiä asennettiin jonkin verran myös Podolsk Arsenalin (tehdas nro 460) valmistamiin aseisiin, mutta Izhevsk Arsenalin valmistamiin aseisiin ei tiettävästi asennettu PU-kiikaritähtäimiä, ainakaan itse tehtaalla.

Venäläiset asensivat rintamalla PU-kiikaritähtäimiä rikkoutuneista aseista uusiin SVT-40 -kivääreihin. Tästä johtuen kaikista Tula Arsenalin valmistamista tarkka- ampujakivääreistä ei löydy tehtaalla lyötyä C tai CH-leimaa. Kentällä asennettiin kiikaritähtäimiä, myös Podolskin ja ilmeisesti myös Izhevskin valmistamiin aseisiin.

Aseen ominaisuuksia

Suomessa, Suojeluskuntain ase- ja konepaja Oy (Oy Sako AB) teki 18.11.1940 arvion SVT-38 kiväärin teknisistä ominaisuuksista. Erään lähteen mukaan kyse oli SVT-40 kivääristä, mutta marraskuussa 1940 ei suomalaisilla vielä ollut muuta kuin SVT-38 kiväärejä. Asesuunnittelija N. Talvenheimo listasi raporttiinsa seuraavat havainnot:

1.) Sulkuolka on suhteellisen kaukana patruunan kannasta, lukon takaosassa. Lukon kehys on liian heikko, mikä aiheuttaa lukon kehyksen taipumista ja suuren korkeushajonnan osumissa.

2.) Kaksiosainen tukki, ei mahdollista aseen metalliosien kunnon kiinnitystä (tämä oli korjattu SVT-40 yksiosaisella tukilla).

3.) Aseen piippu on liian ohut ja kiinnitys huono, vaikuttaen osumatarkkuuteen. Aseen lämmetessä osumapisteellä oli taipumusta siirtyä yleensä ylöspäin.

4.) Tähtäinlaitteet ovat heikkorakenteiset ja epätarkat.

5.) Kaasusylinterikoneisto ja siihen yhdistetty suujarru-liekinsammuttaja on monimutkainen ja kallis valmistaa.

6.) kiväärin kantotapa on pitkän lippaan vuoksi epäkäytännöllinen.

SVT-40 oli koneistoltaan paljolti edeltäjänsä (SVT-38) kaltainen. Se erosi siitä seuraavissa kohdin; ase oli kevyempi (n. 0,7 kg kevyempi), aseen tukki oli yksiosainen ja lyhyempi, tukissa oli vain yksi siderengas entisen kahden asemasta, liipaisinkaari, luisti ja lipas olivat kevyempirakenteisia. Lisäksi puhdistuspuikko oli siirretty aseen sivulta, piipun alle.

Neuvostoliitto luopui SVT-kivääreistä vuoteen 1955 mennessä. Ne korvattiin uusilla SKS ja AK-47 rynnäkkökivääreillä.

Toiminta

Kun ase laukaistaan, on luisti painanut lukon perän alas, jolloin lukko on lukittuneena jäykkäyhteyteen laatikon kanssa ja sulkee patruunan patruunapesään. Luodin ohitettua piipussa noin 11 cm:n päässä piipunsuusta olevan kaasureiän, pääsee ruutikaasu kovalla paineella kaasusylinteriin, joka kaasun paineen vaikutuksesta työntyy taaksepäin. Kaasumännän varsi työntää luistia, jolloin luisti aloittaa matkansa taakse. Liikuttuaan noin 10 mm nostaa luisti nostopinnoillaan lukon takapään ylös, jolloin jäykkäyhteys katkeaa ja lukko lähtee luistin mukana taaksepäin. Lukko ja luisti käyvät laatikon perällä virittäen samalla iskuvasaran ja syöksähtävät sitten palautinjousen työntämänä eteen syöttäen uuden patruunan piippuun.

Aseen toimivuuden parantamiseksi patruunapesän kaulaan ja kaulakartioon on tehty pitkittäiset, hyvin kapeat urat helpottamaan hylsyn irtaantumista patruunapesästä. Tällä pyritään estämään poistettavan hylsyn jumiutumista patruunapesään.

Kaasunsäätimellä säädetään piipusta edelleen kaasumäntään pääsevän kaasun määrää. Säätimessä on viisi poikittaista erisuurta reikää, joita haluttu voidaan asettaa kaasukammion vastaavan aukon kohdalle. Säätimen pää on numeroitu viisikulmio, jota käännetään säädin avaimella haluttuun asentoon. Mitä miedompaa latausta patruunassa käytetään, sitä suurempi tulee valitun aukon olla, jotta riittävä määrä ruutikaasua pääsee kaasusylinteriin.

Kaasunsäätimen säädössä on kuitenkin muistettava, että mitä suurempi reikä säätimeen on valittu, sitä nopeammin kiväärin osat rikkoutuvat. Kiväärin normaalin toiminnan varmistamiseksi tulisi valita sellainen kaasunsäätimen asento, että ase toimii varmasti, mutta samalla osat joutuvat mahdollisimman pienten kaasun paineesta johtuvien iskujen kohteeksi.

Sarjanumerot ja lisävarusteet

Aseen sarjanumerot on lyöty seuraaviin metalliosiin; patruunapesän vasemmalle sivulle, lukon alapinnalle (näkyy kun poistaa aseesta lippaan), viritinvivun alapinnalle ja lippaan sivulle. Lisäksi aseen puutukkiin on lyöty aseen sarjanumero.

Aseen lisävarusteita ovat; puukkopistin tuppineen, puhdistuspuikko, puhdistussarja (pesuri, messinkiharja, tuurna ja kaksiosainen öljypullo, ulosvetimen irrotin, jyvä avain, sekä kaasusäätimen asetusavain). Kaksiosaisessa öljypullossa toisessa osiossa säilytetään puhdistamiseen käytettävää lipeäseosta ja toisessa aserasvaa.

SVT-38 ja SVT-40 Suomessa

Suomalaiset saivat Tokarev SVT-38 puoliautomaattikivääreitä sotasaaliiksi talvisodassa yhteensä 3 850 kpl.

Ilmeisesti merkittävä määrä SVT-38 kivääreitä saatiin sotasaaliiksi helmikuussa 1940 Kuhmon suunnan taisteluissa. Varsinkin hyvin varustetun, lähinnä siperialaisista kootun Dolinin hiihtoprikaatin (n. 1 800 miestä) erikoinen kohtalo vaikutti asiaan. Eversti V.D. Dolinin miehillä oli 14.2.1940 tuntuvia ongelmia SVT-38 kiväärien kanssa ja suomalaisten tuleen vastaaminen oli hankalaa, koska heidän aseensa olivat varastorasvoissa ja kovassa, 40 asteen pakkasessa jäätyneet. Prikaati tuhottiin 12.–16.2.1940 käydyssä mottitaistelussa ja aseet saatiin pääosin suhteellisen hyväkuntoisina Suomen armeijan käyttöön. Erikoista on, että Dolinin hiihtoprikaati oli valiojoukko, eivätkä he tajunneet poistaa aseistaan varastorasvoja. Itsensä sotatoimialueelta pelastanut prikaatin komentaja Dolin likvidoitiin puna-armeijan toimesta, välittömästi Neuvostoliiton puolelle päästyään.

Jatkosodan aikana oli puna-armeijan käytössä jo parannettu versio SVT-40, joita saatiin sotasaaliina yhteensä 16 032 kappaletta, näistä 15 204 kappaletta vuosina 1941–1942. Tarkka-ampujaversiota saatiin vain muutamia. Suomalaiset sotilaat toivat luvatta joitakin satoja SVT-40 kivääreitä rintamalta sotamuistoina kotiin. Suomalaisten käyttämä nimi aseesta oli 7.62 Kautkiv 40 (7.62 kautkiv/40).

Suomalaisilla oli ongelmia aseiden toimivuuden kanssa. Aseen puhtaudesta kenttäoloissa oli huolehdittava tarkemmin kuin m/28 ja m/39 kiväärien kohdalla. Lisäksi ongelmia toi kaasumännän oikeaoppinen säätäminen. Ongelma johtui suomalaisen (7.62x53R) ja neuvostoliittolaisen (7.62x54R) patruunoiden mitta- ja latauseroista. Nämä ongelmat toivat mukanaan paljon toimintahäiriöitä.

Vuonna 1951 aseita oli vielä Suomen armeijan omistuksessa 4 090 kpl. Aseet poistettiin koulutuskäytöstä heinäkuussa 1958. Armeija luopui SVT-kivääreistä 1959–1961, myyden ne Interarm Co:lle.

Jatkosodan jälkeen siviilikäyttöön ajautuneita SVT-40 kiväärejä muutettiin hirvikivääreiksi. Muunnoksia tehtiin vaihtelevalla menestyksellä, osa luvallisesti, osa luvattomasti. Tarpeen aseiden muuttamiselle järeämmälle kaliiperille (esim. 8 mm ja 9,2 mm) toi uusi lainsäädäntö, jolla pyrittiin estämään sotilasaseiden (7.62x53R ja 7.62x54R) käyttö metsästyksessä. Lain mukaan pienin kaliiperi hirvenmetsästyksessä oli 8 mm.

Ongelmia syntyi kun Tokarevin suhteellisen hento lukkokehys joutui kestämään sille alun perin järeämpien patruunoiden aiheuttama rasitus. Aseen venyvä laukaisu oli myös haittatekijä, joka tehokkaasti vähensi aseen suosiota metsästyskäytössä.

Asetalo Oy toi Tokarev SVT-40 kivääreitä maahan ainakin 2000-luvun alkupuolella. Vuonna 2003 hintapyyntö hyväkuntoisella aseella oli 690 €.

Myös saksalaiset saivat näitä aseita sotasaaliksi, jopa yli 100 000 kappaletta. Saksan maavoimat (Wehrmacht) käytti asetta laajalti. Saksalainen nimitys aseelle oli Selbstladegewehr 259 (r) lyhennettynä SIG.259(r).

Blaser D99 Super Luxus
Sotasaaliina saatu SVT-40 PU-kiikarilla. Kuva. SA-Kuva.




Lähdeluettelo

★ 25.9.2010 (✪ 15.1.2015 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.