×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Winchester M1895


Yleistä

Yhdysvaltalainen Winchester Repeating Arms Company kehitti vuosina 1894–1895 vipulukkoisen Winchester M1895-kiväärin. Ase oli tarkoitettu sotilas- ja metsästyskäyttöön. Asetta pesitettiin kaliipereille .30-40 Krag (.30 US), 7.62x54R (7,62 Russian), .303 British, .30-03 Springfield, .30-06 Springfield (.30 US MOD.1906), .30 Army (.30 Governement), .35 Winchester, .38-72 Winchester, .40-72 Winchester ja .405 Winchester. Ase tuotiin markkinoille vuonna 1896.


Winchester m1895 Zoom


Kehityshistoriaa

Winchester Repeating Arms Companyn palkkalistoilla toiminut yhdysvaltalainen asesuunnittelija Benjamin Tyler Henry (1821–1898) kehitti vuonna 1860 vipulukkoisen kiväärin. Winchesterin lukuun toiminut asesuunnittelija John Moses Browning (1855–1926) kehitti Henryn ajatusta ja näin syntyi putkilippaalliset Winchester kiväärien mallit M1873, M1876, M1886, M1892 ja M1894.

Putkilippaalla varustettujen aseiden ongelmana oli se, että niissä ei voinut turvallisesti käyttää teräväkärkisillä, Spitzer-luodeilla varustettuja patruunoita. Tämä johtui siitä, että putkilippaassa edellisen patruunan nalli nojasi seuraavan patruunan luodin kärkeen ja näin ollen oli ammuttaessa sytytysvaara ilmeinen aseen rekyylin vuoksi. Putkilippaallisissa aseissa oli tämän vuoksi käytettävä tylppäkärkisillä luodeilla varustettuja patruunoita, joiden lento-ominaisuudet ovat teräväkärkisiä huonommat.

Putkilippaan aiheuttama ongelma ratkesi kun J.M. Browning kehitti vipulukkoisen, laatikkolippaalla toimivan kiväärin vuonna 1895. Ase oli myös suunniteltu käyttämään savuttomalla ruudilla ladattuja, korkeapaineisia patruunoita. Aseen nimeksi tuli suunnitteluvuoden mukaan Winchester M1895. Se oli samalla viimeinen kivääri, jonka Browning suunnitteli Winchesterille.

Vipulukkoisen Winchester M1895 -kiväärin suurin vika on se, että se kehitettiin liian myöhään. Sotilasasemarkkinoilla olivat pulttilukkoiset aseet jo tekemässä tuloaan ja ne valtasivat hiljalleen markkinat. Vipulukkoisten kiväärien markkinat supistuivat ratsuväen merkityksen vähenemisen myötä. Vipulukkoinen kivääri oli ratsuväen käytössä näppärä, mutta maassa makaavan tai taisteluhaudassa seisovan jalkaväkisotilaan oli suhteellisen vaikea käyttää vipulukkoista asetta.

Rakenne

Aseessa on yhdysvaltalaisesta pähkinäpuusta työstetty tukki. Tukkipuut hankittiin ilmeisesti Missourin Ozark-vuoriston pähkinäpuu metsistä. Aseen etutukki suojaa aseen piipun sen alapuolelta miltei koko matkalta ja se on kiinnitetty takaa kiinnityspannalla ja edestä kiinnitysholkilla, missä on myös pistimen kiinnityskorvake.

Takatukissa ei ole poskipakkaa. Siihen on kuitenkin kiinnitetty teräksestä valmistettu perälevy. Perälevyssä on läppä, jonka kautta aseen huoltovälineet (monitoimityökalu ja vetopuhdistusnaru) voitiin laittaa perässä olevaan säilytyslokeroon.

Aseen sotilasversioiden piiput olivat yleensä 28” tai vaihtoehtoisesti 30” pituisia. Pintakäsittelynä oli sinistys. Aseen vipulukon toiminta on hieman raskas ja latausliike pitkä. Siinä ei myöskään ole varmistinta, vaan eräänlainen puolivire toiminto (Half-Cock), jossa ase ei laukea.

Sarjanumeroilla 1 – noin 6 000 valmistetuissa aseissa on vanhan mallinen litteäsivuinen lukkorunko. Uuden mallinen oli hieman keveämpi ja siinä oli uurretut sivut. Tosin se oli hieman edeltäjäänsä leveämpi.

Venäjälle toimitettujen aseiden viiden patruunan laatikkolipas ladattiin samanlaisella patruunakammalla kuin Mosin-Nagant M1891 –pulttilukkokiväärien makasiinikin. Näissä kivääreissä oli jaardimerkinnät korvattu arsinoina (1 arsina = 71,12 cm). Takatähtäimen päällä on etäisyysasteikko merkitty sadan arsinan välein, lähtien 600 arsinasta (426,7 m) päättyen 3 200 arsinaan (2 275,8 m).

Aseen varusteisiin (Tsaarin tilaus) kuului kantohihnan lisäksi myös 40,6 cm (16”) pitkä puukkomallinen pistin. Pistimissä on käsisuojuksessa, terän puolella leima ”Winchester Repeating Arms Co”. Pistimissä on myös Winchesterin tarkastusleima (T-kirjain kolmion sisällä). Eli ilmeisesti Winchester valmisti itse pistimet, vaikka joissakin lähteissä toisin väitetäänkin.

Ilmeisesti ainakin aseet sarjanumeroilla 8000–15000 varustettiin 8” pitkällä pistimellä (kal. 30-40 Krag). Näitä aseita US Army käytti sodassa Espanjaa vastaan vuosina 1898–1899.

Winchester M1895 Yhdysvalloissa

Yhdysvaltojen armeija (US Army) tilasi vuonna 1898, ilmeisesti 10 000 kivääriä testaamista varten. Sotilaskäyttöön tarkoitettujen kiväärien piippujen pituuksia oli kaksi 28” ja 30”.

Theodore Roosevelt henkilökohtaisesti piti huolen, että Rough Riders upseerit aseistettiin Wincheter M1895 –kivääreillä (kaliiperi .30-40 Krag.). Rough Riders oli Yhdysvaltojen ensimmäinen vapaaehtoinen ratsuväkirykmentti (1st United States Volunteer Cavalry), joka perustettiin vuonna 1898 taistelemaan sodassa espanjalaisia vastaan. Rough Riders otti osaa taisteluihin Kuubassa, erittäin vaikeissa olosuhteissa, hyvin varustettuja espanjalaisia vastaan.

Joitakin näistä aseista osallistui myös sotatoimiin yhdysvaltalaisten sotiessa Filippiineillä espanjalaisia vastaan vuosina 1897–1899. Yhdysvallat laskivat maihin 11 000 sotilasta ja vihollisuuksien lopulta päättyessä 14.8.1899, päättyi espanjalaisten yli 300 vuotta jatkunut siirtomaaherruus Filippiineillä.

Winchester M1895 –kivääri oli suosittu myös poliisiviranomaisten käytössä. Asetta käyttivät Texas Rangerit, Arizona Rangerit, Pinkertonin agentit, U.S. Border Patrol ja monet erilaisten piirikuntien sheriffit.

Winchester M1895 Venäjällä

Venäjän keisarillinen armeija oli vuonna 1914 Euroopan suurin. Siihen kuului arviolta 6 miljoonaa miestä, joista vain noin 2/3 voitiin aseistaa kunnollisella kiväärillä. Tästä johtuen Venäjän Tsaari Nikolai II (1868–1918) tilasi vuonna 1914, ensimmäistä maailmansotaa jo käyvälle armeijalleen 100 000 Winchester M1895 –kivääriä. Nämä aseet piti toimittaa venäläisten Mosin-Nagant M1891 –kiväärien käyttämässä kaliiperissa 7.62x54R. Samalla venäläiset tilasivat uusiin aseisiin 100 miljoonaa 7.62x54R –kaliiperista patruunaa. Mainittakoon, että venäläiset tilasivat samalla Remingtonilta 1,4 miljoonaa Mosin-Nagant M1891 –kivääriä.

Tsaarin tilaamiin aseisiin tehtiin muutamia muutoksia. Aseet pesitettiin .30-40 Krag -kaliiperin sijaan, venäläiselle 7.62x54R kaliiperille. Takatähtäimen asteikko muutettiin jaardeista askelmittaan (ns. arsinoiksi). Pistimen mitta pidennettiin aiemmasta (8”) kaksinkertaiseksi (16”). Lisäksi aseen rungon takaosaan lisättiin korvakkeet patruunakampaa varten. Venäläiset tilasivat aseisiin myös monitoimityökalut, kantohihnat ja puhdistusvälineet.

Winchester pystyi toimittamaan tilatut 100 000 asetta marraskuussa 1915, vain kaksi viikkoa asetetusta määräajasta myöhässä. Aseet laivattiin ilmeisesti Venäjän Jäämeren satamiin, Murmanskiin tai Arkangeliin. Sieltä ne kuljetettiin rautateitse edelleen etelään.

Kun aseet oli vastaanotettu, jättivät venäläiset heti uuden, suhteellisen mittavan 200 000 kiväärin ja 300 miljoonan patruunan tilauksen. Winchester sai toimitettua vuoden 1916 loppuun mennessä 193 818 asetta. Patruunoista ehdittiin toimittaa 174 miljoonaa, ennen kuin venäläiset peruivat tilauksen. Sopimuksen irtisanomisen taustalla oli Bolsevikkien kapina lokakuussa 1917 ja tappio sodassa Saksan keisarilliselle armeijalle.

Siviilikäyttö

Sopimuksen purkauduttua venäläisten kanssa jatkoi Winchester vipulukkokivääreiden valmistusta, tosin nyt lähinnä siviilikäyttöön. Näistä aseista tehtiin enemmän urheiluaseiden näköisiä ja niiden etutukkia lyhennettiin. Siviilikäyttöön suunnatuissa aseissa käytettiin yleensä kaliipereja .35 Winchester (.35 W.C.F.) ja .405 Winchester Center Fire (.405 W.C.F.). Siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden piippujen pituus vaihteli 22” – 36”.

Siviilikäyttöön tarkoitettuja Winchester M1895 –kiväärejä vietiin myös Kanadaan. Kanadaan vietyjen aseiden yleisin kaliiperi oli .303 British.

Vuosina 1895–1915 valmistettiin siviilikäyttöön noin 70 000 kivääriä. Lisäksi erään tiedon mukaan vuosina 1918–1932 valmistui vielä noin 26 000 kivääriä.

Winchester valmisti Yhdysvaltojen presidentti Theodore ”Teddy” Rooseveltille (1858–1919) erikoistilauksesta Winchester M1895 –vipulukkokiväärin, kaliiperissa .405 W.C.F. Asetta kutsuttiin nimellä ”The Medicine gun for lions”. Roosevelt otti mukaansa useita Winchester M1895 –kivääreitä poikansa Kermitin kanssa, yhdeksän kuukautta kestäneelle safarilleen Itä-Afrikassa vuosina 1909–1910. Nämä kiväärit olivat kaliipereissa .30-40 Krag ja .405 W.C.F.

Espanjan sisällissota 1936–1939

Venäläiset olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen varastoineet Yhdysvalloista tilaamansa Winchester M1895 –kiväärit. Kun Espanjan sisällissota alkoi vuonna 1936, varastoituja aseita alettiin toimittaa Espanjaan. Venäläiset tukivat Espanjan toisen tasavallan hallitusta (Republicanos) ja Saksa puolestaan kenraali Francisco Francon (1892–1975) kansallismielisiä (Nacionalistas). Tiettävästi Espanjaan toimitettujen aseiden määrä oli kuitenkin vain noin 9 000 kivääriä. Venäläisten tukemat republikaanit hävisivät sodan ja pian sen jälkeen ehjänä säilyneet aseet varastoitiin. 1950-luvulla espanjalaiset alkoivat puolestaan myydä M1895 –kivääreitä Yhdysvaltojen markkinoille.

Tuotanto

Kaikkiaan Winchester valmisti Connecticutissa New Havenin tehtaallaan kaikkiaan 426 754 Winchester M1895 –vipulukkokivääriä. Näistä aseista 293 816 valmistettiin vuosien 1915–1916 välisenä aikana tsaarin armeijalle, kaliiperissa 7.62x54R. Siviilikäyttöön valmistettiin ilmeisesti ainakin noin 120 000 asetta. Kiväärin valmistus lopetettiin vuonna 1932, kuten sarjanumerolistakin asian kertoo, mutta joidenkin tietojen mukaan viimeinen kivääri valmistui vasta vuonna 1940.

Asetta valmistettiin useissa eri kaliipereissa. Alla on lista siitä, minä vuosina eri kaliipereja otettiin mukaan M1895-kiväärin valmistuksessa.

Hieman yllättäen, 70 vuoden tauon jälkeen vuonna 2001, Winchester toi takasin rajoitettuun tuotantoon Winchester M1895 –vipulukkokiväärin. Asetta on valmistettu .405 Winchester kaliiperissa ja kun Hornady valmistaa .405 W.C.F. kaliiperin tehdas patruunoita, on kivääri jälleen asian harrastajien saatavilla. Tämä uustuotanto lopetettiin ilmeisesti vuonna 2006, samalla kun Winchesterin asetehdaskin lakkautettiin.

Valmistajan merkinnät

Aseen lukkokehyksen vasemmalla sivulla on kahdessa rivissä merkinnät; MANUFACTURED BY THE WINCHESTER REPEATING ARMS CO.NEW HAVEN.CONN.U.S.A. ja PATENTED NOV.5.95. NOV 12.95. AUG 17.97. JAN.25.98. AUG.23.98 AUG.6.1907

Aseen lukonkehykseen jatkeeseen on stanssattu seuraavat merkinnät, kolmeen riviin; MODEL 1895 - WINCHESTER - TRADE MARK REG.U.S.PAT OFF&FGN.

Tsaarin armeijalle toimitetuissa aseissa on piippuun stanssattu kahdelle riville merkintä; - NICKEL STEEL BARREL - ESPECIALLY FOR SMOKELESS POWDER

Lisäksi aseen patruunapesän päällä on ovaalin muotoinen logo, jossa kirjaimet ”P” ja ”W”. Tämä tarkoittanee, että ase on läpäissyt Winchesterin laatutestin. Venäjälle toimitetuissa aseissa oli lisäksi ”XN3”-hyväksyntäleima aseen rungon oikealla sivulla. Aseen kaliiperimerkintä on lyöty patruunapesän päälle. Esimerkiksi kaliiperi 7.62x54R oli merkitty merkinnällä 7.62 MM.

Sarjanumerot

Winchester M1895 -kiväärin sarjanumero on lyöty seuraaviin kohtiin aseissa; lukkorungon alapinnalle lippaan pohjalevyn etupuolelle (koko sarjanumero), sekä lippaan pohjaan (ilm. kolme viimeistä numeroa).

Suomessa

Suomessa vuonna 1917 palvelevilla venäläisillä tsaarin armeijan sotilailla oli käytössään ilmeisesti suhteellisen runsaasti Winchester M1895 –kivääreitä. Suomen vapaussodan (sisällissota, punakapina) aikana ensimmäiset Winchester M1895 –kiväärit joutuivat ilmeisesti punaisten käsiin. Erään tarinan mukaan, jota totenakin kerrotaan, joutui M1895-kivääreitä myös valkoisten käsiin, junaryöstön yhteydessä lähellä Helsinkiä 1917–1918. Jos tarinaan on uskominen, oli ryöstösaalis aika huomattava, noin 5 000 kivääriä.

Ilmeisesti aseita joutui vapaussodan tuoksinassa suomalaisten käsiin useita tuhansia. Tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, sillä sodan tuoksinassa luonnollisesti särkyi paljon aseita ja osa joutui yksityisten sotasaaliiksi. Suomessa Winchester M1895 on saanut kansan suussa nimen ”Ryssän Winsu”.

Sodan loputtua armeija varastoi käsiin saamansa aseet, joiden sotavarustenimike oli 7,62 kiv/95 Winchester (7,62 kiv/Winch.95). Armeijan kirjanpitoon viedyt aseet luonnollisesti leimattiin Suomen armeijan SA-leimalla.

1.2.1919 suoritetussa laskennassa oli kunnossa olevia Winchester M1895 –kiväärejä Suomen armeijan hallussa 1 031 kpl ja 2 580 kpl muilla viranomaisilla, siis yhteensä 3 611 kpl.

Suomen armeijan kirjanpidossa oli talvisodan aikana noin 1 700 Winchester M1895 –kivääriä. Talvisodan jälkeen oli 12.6.1940 suoritetun laskennan mukaan M1895-kivääreitä jäljellä vielä 1 697 kpl. Eli talvisodassa menetettiin vain muutama ase, todennäköisesti tämän johtui asemallin vähäisestä käytöstä.

Jatkosodan jälkeen puolustusvoimat romutti 810 kivääriä. Vuonna 1945 siirrettiin 251 kivääriä asetehtaille ja asepajoille, joissa niistä muunnettiin metsästyskivääreitä. Lisäksi puolustusvoimat möi vuonna 1950 kantahenkilökunnalle 503 kivääriä. 31.8.1951 puolustusvoimien hallussa oli vielä 41 kivääriä, joista 36 oli jo romutuskunnossa.

Ase ei ollut sota-aikana suomalaisten suosiossa, sillä ase oli hankala ladata lumessa maakuullaan maaten. Asetta kutsuttiinkin sotilaiden keskuudessa nimellä ”lumen haukkaaja”. Jatkosodan aikana Winchester M1895 oli lähinnä huoltojoukkojen ja selustassa toimineiden yksiköiden käytössä, ensilinjan aseeksi sitä ei kelpuutettu.

Jatkosodan jälkeen ase oli suhteellisen suosittu hirven ja karhun metsästyksessä. Suomalaiset asesepät ja pienet asepajat porasivat 1950–1980 luvuilla M1895 –kivääreitä uusille kaliiperille 8,2x53R ja 9,3x53R. Syy tähän löytyy muuttuneesta hirven metsästystä koskevasta metsästysasetuksesta (221/1933), jonka mukaan kiväärin minimiväljyys oli 8 mm. Muutostyön yhteydessä usein lyhennettiin aseen piippua ja etutukkia.

Uuden asetuksen myötä, Suomessa alettiin kehittämään asetukset täyttäviä kaliipereja, jotka oli suoraan muutettavissa vanhasta 7.62x53R-kaliiperista. Näin syntyivät kaliiperit 8.2x53R ja 9.3x53R. Valtion kivääritehdas (VKT) myöhemmin valtion metallitehdas (VMT/VALMET), Oy Sako Ab, Tampereen asepaja ja etenkin Viitasen asepaja porasivat aseita uudelle kaliiperille. 8.2x53R patruunoita valmistivat Lapuan patruunatehdas ja Oy Sako Ab.

Ase koki jonkinlaisen pienen uudelleen tulemisen 1980-luvulla, kun aseita pesitettiin kaliiperille .45-70 Governement. Kokeilu ei kuitenkaan ollut kovin onnistunut.

Tekniset tiedot


US Army Tsaarin malli Siviilimalli  
- pituus 1 200 mm 1 175 mm - mm
- kaliiperi .30-40 Krag. 7.62x54R .35 Win, .405 WCF  
- piipun pituus 710 mm 711 mm ?
- rihlapalkit ? ? ?
- rihlannousu 1/10" 1/10" 1/10"
- paino 4,1 kg 4,1 kg ?
- lipas 4 (5) 4 (5) 4 (5)

Winchester Repeating Arms Company

Oliver F. Winchester (1810–1880) perusti asetehtaan New Heaven nimiseen kaupunkiin Yhdysvalloissa. Ensimmäiset sotilasasekaupat Winchester teki kun se möin meksikolaiselle vapaustaistelija Benito Juarezille (1806–1872) 1 000 kivääriä ja 500 000 patruunaa. Aseilla oli oma merkityksensä taistelussa Ranskan keisari Napolen III (1808–1873) tukemaa Meksikon keisarin virkaa havittelevaa Ferdinand Maximillian I (1832¬–1867) vastaan. Maximillian I hävisi ja hänet teloitettiin 19.6.1867.

Winchester Repeating Arms Company oli 1900-luvun vaihteessa maailman suurin asevalmistaja ja sillä oli myös Yhdysvaltojen suurin patruunatehdas. Enimmillään Winchesterin asetehtaalla työskenteli noin 21 000 henkilöä vuosina 1915–1916.

Winchester menetti nerokkaan asesuunnittelija John Moses Browningin belgialaiselle FN-asekonsernille, lähinnä erimielisyyksien vuoksi Winchesterin johtajan Thomas Gray Bennetin (1845–1930) kanssa.

Monien vaiheiden ja 140-vuotisen historian jälkeen maineikas Winchester asetehdas lopetettiin vuonna 2006. Nykyisin Winchester tuotemerkin omistaa Olin Corporation ja se valmistaa Winchester-merkkisiä ampumatarvikkeita.





Lähdeluettelo

★ 12.12.2016 (✪ 26.1.2017 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.