×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Sako P54


Yleistä

Sako Oy suunnitteli Sako P54 –pienoiskiväärin vuonna 1954, lähinnä metsästys- ja kilpa-aseeksi. Vuonna 1958 aseesta kehitettiin raskaampi malli Sako P54T (Target), joka oli tarkoitettu harjoittelu- ja rata-aseeksi. Siinä on säädettävä laukaisu, majavanhäntä mallinen raskas tukki ja diopterivarustus.


Sako P54 Zoom


Rakenne

Pulttilukkoisen P-54 –pienoiskiväärin sylinterimäisessä lukossa on asetyypille tavallinen ns. yhden pisteen takalukitus. Lukossa ei ole suuremmille kaliipereille tyypillisiä sulkunokkia tai sulkuolakkeita, vaan lukko pysyy suljettuna lukkokehyksessä olevaan leikkaukseen nojaavan lukkokammen varassa. Lukko virittyy kun sen kampi nostetaan yläasentoon. Lukon päässä on lisäksi vireilmaisin.

Liipaisimen lukitseva varmistin on sijoitettu aseen lukkorungon vasemmalle puolelle. Kun ase on varmistettu, ei lukkoa voi avata.

Sako P54 –pienoiskiväärien piiput valmistettiin alkuun ruotsalaisesta Bofors-teräksestä. Myöhemmin valmistuksessa siirryttiin käyttämään kotimaista terästä. Piippuja valmistettiin normaalilla rihlauksella sekä mikrorihlauksella.

Kuvan aseessa on loimukoivusta valmistettu lakkapintainen pistoolikahvalla varustettu tukki, vaikka yleensä ulkomaille viedyissä aseissa oli pähkinäpuutukki. Ilmeisesti alkusarjan aseissa käytettiin koivupuu tukkeja ja ilmeisesti ulkomaan markkinoiden vaatimuksesta myöhemmin ranskalaisesta pähkinäpuusta valmistettuja tukkeja. Tukissa on koneellisesti ajetut karhennukset etutukin alapinnalla. Tukissa on bakeliitista valmistettu perälevy, jossa on Sako-logo.

Koneellisesti ajetut karhennukset tukin alapinnalla

P54 –pienoiskivääriä valmistettiin joidenkin lähteiden tiedoista poiketen vain lippaallisena versiona. Aseella voidaan ampua .22 LR ja .22 Short patruunoita. Varmistin on sijoitettu aseen vasemmalla puolelle. P54-mallissa on avotähtäimet. Takatähtäimen asetin on varustettu 25, 50, 75, 100 m säädöillä.

Alun perin aseessa ei ollut tähtäinkiikarin kiinnitys mahdollisuutta, mutta 1960-luvulla alettiin koneistamaan 11 mm kiinnitysurat lukkokehyksen päälle.

Sako P54 takatähtäin (säätö 25, 50 , 75 ja 100)

Tekniset tiedot


P54 P54T
- kaliiperi .22 LR .22 LR
- pituus 1 010 mm 1 055 mm
- piipun pituus 585 mm 622 mm
- rihlapalkit 6 oik. / MR 16 6 oik. / MR 16
- paino 2,5 kg 3,8 kg
- lipas 6 patr. 6 patr.

Tuotanto

Oy Sako Ab valmisti P54 –pienoiskiväärejä Riihimäen tehtaallaan vuosina 1954–1972. Ensimmäinen P54 valmistui 12.8.1954 (Sn: 20001). P54T-versiota valmistettiin vuosina 1958–1972. Tuotannon kokonaismäärä on noin 24 000 asetta (sarjanumeroiden mukaan 24 052 kpl). Aseen tuotanto lopetettiin vuonna 1972, kun tuotantoon otettiin uusi malli, Raimo Sippolan suunnittelema Sako P72 Finnscout.

Sarjanumerot

Sako P54- ja P54T-versioilla ei ole omaa sarjanumerointia, vaan sarjanumerointi kulkee ns. limittäin. Eli valmistuksessa on annettu aina seuraava vapaa sarjanumero, olipa ase kumpaa mallia tahansa.

P54

P54T

Hintakehitys

Diopterivarustuksella varustettu P54T-malli oli hieman P54 perusmallia kalliimpi. Vuonna 1961 P54-malli maksoi 14 400 mk ja P54T-malli 19 800 mk. Vuonna 1969 P54T hinta oli valuutta uudistuksen jälkeen 243 mk.

Mikrorihlattu piippu

Sako valmisti vuosina 1958–1965 mikrorihlattuja piippuja ja käytti niitä Sako P54, L46 ja L461 –kivääreissä. Näissä takomalla valmistetuissa piipuissa oli rihlapalkkien määrä normaalia suurempi 8, 12, 14 tai jopa 16 rihlaa. Rihlapalkit ovat kapeita ja normaalia matalampia.

Mikrorihlattuja piippuja valmistettiin kovatakomismenetelmän lisäksi ns. nappirihlausmenetelmällä, jossa kovametallista valmistettu rihlausnappi vedettiin piipun läpi. Rihlausnapin negatiivinen rihlaus (urat), ajoivat piipun sisäpinnalle 0,06–0,07 mm syvät rihlat.

Mikrorihlan etuna on hyvä tarkkuus, sillä mikrorihlaus saatiin erittäin symmetriseksi, eikä se juurikaan aiheuttanut luodille ns. lentohuojuntaa. Tästä oli kuitenkin metsästyskäytössä seurauksena se, että luoti meni riistasta läpi minimaalisin vaurioin. Mikrorihlatut piiput olivat siten tietyllä tavalla ehkäpä jopa ”liian laadukkaita”.

Mikrorihlattu piippu on vaikeampi pitää puhtaana kuin normaali kivääripiippu. Luodin vaippametalli jää kiinni tiheässä olevien rihlapalkkien väliin helpommin ja tiukempaan, kuin normaalilevyisillä rihlapalkeilla (4 tai 6 rihlapalkkia).

Lippaat

Sako P54 –kiväärissä on kaareva, yksirivinen kuuden patruunan tankolipas. Aseessa ei ole lippaan vapautin salpaa, vaan lipas irrotetaan vetämällä sitä hieman taaksepäin, jolloin lippaan etureunaan tehty lukituskolo irtoaa lipaskuilun lukitusnastasta. Lippaan kiinnitystapa on hieman epämääräinen ja lipas voi helposti irrota huomaamatta, mistä johtuen lippaita on kadonnut paljon. Ilmeisesti jossain vaiheessa aseen tuotantoa, lippaan kiinnitystapaa muutettiin. Myös patruunamäärä alennettiin jostakin syystä viiteen patruunaan.

Ase ja myös sen lipas toimivat kaliipereilla .22 LR ja .22 Short. Käytettäessä lyhyempää .22 Short patruunaa, likaantuu varsinkin aseen patruunapesä selkeästi enemmän, joten se vaati käytön jälkeen perusteellisemman puhdistuksen.

P54-pienoiskiväärin varalippaat ovat nykypäivänä hieman hinnakkaita (n. 50–100 €), eikä lippaita enää Sakon toimesta valmisteta. Ilmeisesti lippaita valmistetaan vielä jossain päin Suomea CBC122 ja Anschütz-pienoiskiväärien lipasaihioista.





Lähdeluettelo

★ 19.7.2016 (✪ 4.3.2017 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.