×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Jalkaväenkivääri m/91


Yleistä

Suomi osti vuosina 1917–1918 Saksasta 70 000 kappaletta Mosin Nagant m/1891 (7.62x54R) kiväärejä. Aseiden myyjä oli Mannesman Waffen- und Munitionwerke, Remscheid. Aseiden tukissa oli merkintä "Deutsches Reich" ja piipun suuhun oli lisätty holkkimainen paksunnos saksalaisen puukkopistimen kiinnitystä varten. Aseiden ostajana toimi firma nimeltä Mauriz Gripenberg. Aseiden hinta suomalaisille oli 45 DM kappaleelta, patruunoista maksettiin 15 Pf/kpl.


Kivääri m/91 Zoom


Mosin-Nagant m/1891 -kiväärin suurimpana heikkoutena pidettiin sen suurta pituutta, jonka ansiosta se oli kömpelö käsitellä. Tämän vuoksi aseen valmistus Venäjällä lakkautettiin vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 ja tuotantoon jäi enää lyhyempi rakuunamalli. Kivääriä valmistettiin Venäjällä kolmessa asetehtaassa: Tulassa, Izhevskissä ja Siestarjoella (Rajajoki). Tuotanto kuitenkin takelteli alkuvaiheessa ja vain Tulan tehdas sai valmistettua ensimmäisenä vuotena (1891) noin 8 000 kivääriä. Tästä johtuen aseita jouduttiin tilaamaan Ranskasta Chaterllerault-asetehtaalta 500 000 kappaletta. Toimitukset Venäjälle alkoivat vuonna 1893 ja päättyivät toukokuussa 1895. Ranskassa valmistetut aseet eroavat piippumerkintöjen lisäksi tummasta pähkinäpuusta tehtyjen tukkien osalta.

Venäläisten valmistamissa aseissa käytettiin vaaleata koivupuuta. Venäjä tilasi asetta myöhemmin myös kahdelta amerikkalaiselta asetehtaalta, Remingtonilta ja Westinghouselta. Myös Yhdysvalloissa valmistettujen aseiden tukit olivat pähkinäpuuta.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Mosin-Nagant m/1891 -kivääreitä oli Suomessa kaikkiaan 179 775 kpl, kun lasketaan mukaan vapaussodassa punaisten käyttämät venäläisiltä saamansa m/1891-kiväärit. Tältä pohjalta päätettiin modifioida suomalaisten oma ase VKT m/91.

Suomalainen VKT m/91 (Kivääri m/91)

Aseita koottiin vuosina 1940–1943 valtion kivääritehtaalla (VKT) Jyväskylässä. Piipussa on merkintä VKT tai vaihtoehtoisesti T-kirjain. Aseen tukki valmistettiin koivupuusta ja koottiin kahdesta osasta, pyöreäpäisellä sormiliitoksella toisiinsa yhdistettynä. Venäläisissä tukeissa ei liitosta ollut, sillä ne oli valmistettu yhdestä puusta. Suomalaiset tukit olivat myös leveämpiä ja paksumpia kuin venäläiset. Ne myös mahdollistivat piipun vapaan ripustuksen, jolloin se ei ottanut kiinni puuosiin. Näin saavutettiin parempi osumatarkkuus.

Asevarikko 3 (AV 3) valmisti 77 000 kpl kaksiosaista tukkia vuosina 1941–1944. Aseen lukon osat olivat venäläiset ja piippu saksalainen, belgialainen (B) tai suomalainen (SAT tai VKT).

Aseiden patruunapesän päälle lyötiin D-leima tarkoittaen, että patruunapesä oli suunniteltu hieman pidemmälle venäläiselle patruunalle 7.62x54R. Kirjaimet A, B, C tarkoittavat patruunapesän porauksen mittaa (A =.3106”, B=.3091” ja C=.3087”).

Aseen takatähtäin on kuten myöhemmin valmistetussa m/27-kiväärissä. Tähtäimen kylkeen lyötiin merkinnät 3, 4, 5 1/2, 7 ja 8 1/2. Vuonna 1926 merkintöihin lisättiin 150 metrin asetus.

Aseen valmistamiseen kului 42 työtuntia, käsittäen 1 446 eri työvaihetta. Suomalaiset käyttivät aseessa samanlaista "rotanhäntä-pistintä" kuin venäläisetkin, lisäksi käytettiin myös talvisodassa sotasaaliiksi saatuja M91/30-kiväärin pistimiä. Kantohihnaa varten aseeseen kiinnitettiin suomalaistyyppiset tukin läpi ruuvattavat metalliset hihnalenkit.

1920-luvulla Suomen armeijan vaatimus m/91-kiväärin osumatarkkuudesta ei ollut kovin vaativa. Aseella ammuttiin 300 metrin matkalta, kuusi laukausta, 2x2 metrin kokoiseen palvelusammuntatauluun. Ohjesäännön mukaan tulos oli tyydyttävä, mikäli kuudesta laukauksesta viisi parasta oli 700 mm ympyrässä (8,0 MOA). Osumakeskipiste sai olla taulun keskipisteestä sivussa jopa 10 cm.

Kevyiden aseiden käsittely- ja ampumakoulutusoppaan (vuodelta 1963) mukaan keskinkertainen Kivääri m/39:llä, 100 metrin matkalta ammuttu kasa on halkaisijaltaan 80 mm.

Tulinopeus

Kivääri m/91 ja muidenkin Mosin-Nagant tyyppisten kiväärien käytännöllinen tulinopeus on noin 8–10 laukausta minuutissa, eli noin kaksi patruunasiteellistä (viisi patruunaa per side). Suomen armeijan taistelijoilleen jakaman päivän tuliannoksen suuruus oli 1920-luvulla 30 patruunaa. Talvisodan aikana se nostettiin 60 patruunaan. Jatkosodassa se oli 45 patruunaa.

Suuren patruunamäärän kantaminen ei tietenkään sen painoista johtuen ollut mielekästä, mutta toisaalta talvisodassa jaettu 60 patruuna päiväannos riitti vain noin 6–7 minuutin yhtämittaista ammuntaa varten.

Suomen ampumatarviketehdas (SAT)

Suomen ampumatarviketehdas (SAT) valmisti pienen määrän (100–200 kpl) 7.62x54R piippuja m/91-kivääreihin. Näiden piippujen patruunapesän päällä on leima, jossa on ympyrän sisällä kirjaimet ”SAT” ja alla teksti ”RIIHIMÄKI”. Piiput valmistettiin vuosina 1922–1924.

Ammusvarikko 1 (AV 1)

Ammusvarikko 1 (AV 1) valmisti myös m/91-kiväärin piippuja. Se valmisti piippuja vuosina 1925–1927 kaikkiaan noin 13 000 kappaletta. Nämä piiput olivat eräänlaisia sisäpiippuja, jotka asetettiin huonoksi kuluneiden ja myöhemmin porattujen piippujen sisään ja kiinnitettiin lämpömenetelmällä.

Piippujen patruunapesän päälle lyötiin P-kirjain leima, jonka perässä oli valmistusvuoden kaksi viimeistä numeroa (P-25, P-26 ja P-27). Piippujen valmistus lopetettiin vuonna 1927, koska armeija ei ilmeisesti ollut piippuihin täysin tyytyväinen.

Tikka

Tikka valmisti myös m/91-kiväärin piippuja vuosina 1925–1927 kaikkiaan 10 000 kpl. Valmistetuista piipuista viimeiset 3 000 kpl olivat raskaampaa mallia, kuin niitä ennen valmistetut. Ilmeisesti nämä viimeisenä valmistuneet piiput olivat samanlaisia kuin M91/24-kiväärissä käytetyt piiput. Valmistettujen piippujen patruunapesän päälle lyötiin Tikan leima, T-kirjain kolmion sisällä.

Belgialaiset piiput

Belgialaiset toimittivat talvisotaa käyvään Suomeen noin 13 000 kpl m/91-kiväärin piippua. Näiden piippujen patruunapesän päälle lyötiin B-kirjain osoittamaan alkuperää (B = Belgia).

Valtionkivääritehdas (VKT)

Valtion kivääritehdas valmisti m/91-kiväärin piippuja vuosina 1940–1942. Valmistettujen piippujen patruunapesän päälle lyötiin VKT-leima. Kaikkiaan VKT valmisti noin 67 000 piippua.





Lähdeluettelo

★ 8.12.2010 (✪ 15.9.2012 13:50)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.