×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Gewehr Sprenggranate 30


Yleistä

Kiväärisirpalekranaatti 30:n (Gew.Sprng.Gr.30) valmistus aloitettiin Saksassa vuoden 1942 helmikuussa. Alkuun kranaatin ballistinen kärki (iskusytytin) ja peräkappale valmistettiin alumiinista. Tästä kuitenkin luovuttiin alumiinin puutteen vuoksi (ilm. 17.5.1942) ja kärkiosa valmistettiin jatkossa teräksestä, peräkappale ja kärkiosan laukaisinnuppi valmistettiin bakeliitista. 15.8.1944 siirryttiin valmistamaan pelkistettyä mallia, jossa ei ollut itsetuhomekanismia eikä käsikranaatti-toiminnallisuutta.


Gew.Sprngr.Gr.30
Gewehr Sprenggranate 30

Rakenne ja toiminta

Kiväärisirpalekranaatti 30:n pituus on 142,3 mm, halkaisija 29,6 mm ja paino 255 g, josta räjähdysaineen (Penthrite-Wax eli nitropentan) osuus 31 g. Kranaatin maksimi kantama on noin 240–280 metriä ja lähtönopeus (Vo) on noin 50 m/s.

Kiväärisirpalekranaatista oli olemassa viisi eri versiota. Kaikki versiot olivat ulkoisesti hyvin saman näköisiä, erot olivat lähinnä valmistusmateriaaleissa ja kranaatin sisustan toiminnallisuudessa. Kranaatin eri versiot olivat seuraavat;

Kun kranaatti ammutaan kohteeseen, tarkoitus on, että sen kärjessä olevan iskusytyttimen (Aufschhlagzünder AZ 5071 St.) iskuri lyö nallipiikin nallimassaan ja sytyttää kranaatin pääpanoksen (hauptladung). Jos kranaatti ei jostakin syystä osu maaliinsa ja se tulee maahaan niin, ettei kärkisytytin reagoi, on kranaatissa 11 sekunnin viiveellä toimiva itsetuhomekanismi.

AZ 5071 st.
Teräskuorisen iskusytyttimen A.Z.5071 St. halkileikkaus

Kiväärikranaattia voitiin käyttää myös käsikranaattina. Käsikranaattitoiminto aktivoidaan kiertämällä bakeliitista valmistettu peräkappale irti ja vetämällä sitä alaspäin kranaatin suuntaisesti (toiminto on samankaltainen kuin varsikäsikranaatissa). Tällöin kitkan vaikutukseen perustuva pohjasytytin reagoi ja aktivoi pääpanoksen 4,5 sekunnin viiveen jälkeen.

Toisen maailmansodan loppupuolella Saksan resurssit vähenivät ja ilmeni tarve yksinkertaistaa ja nopeuttaa tuotantoa. 15.8.1944 kiväärikranaatin valmistusta yksinkertaistettiinkin, jolloin luovuttiin käsikranaattitoiminnallisuudesta ja itsetuhomekanismista.

Kranaatin ballistinen kärki on väritykseltään musta, runkosylinteri puolestaan keltainen ja bakeliitista valmistetut osat (ballistisen kärjen päähän sijoitettu laukaisinnuppi ja peräkappale) ovat väriltään tumman ruskeita.

Gew.Sprngr.Gr.30
Gewehr Sprenggranate 30 halkileikkaus (peräkappale vedetty ulos)

Gew.Sprngr.Gr.30
Kiväärikranaattien kuljetuslaatikko vuodelta 1942

Gew.Sprngr.Gr.30
Laatikon sisällä oleva etiketti kertoo, että kranaatit (30 kpl) on pakattu siihen 19.12.1942, Hugo Schneider AG:n tehtaalla Leipzigissä

Etiketin koodien selitykset:

Tuotanto

Sirpalekranaatteja valmistettiin vuosina 1942–1945 kaikkiaan 23 808 900 kappaletta. Lukumäärä kattaa kaikki Sprenggranate 30 variaatiot ja Grosse Gewehr Sprenggranaten tuotannon. Valmistetuista kranaateista käytettiin sodan aikana 18 273 600 kpl.

1942 1943 1944 1945
5 477 400 11 545 600 18 823 100 2 905 00

Kiväärikranaatteja ja niiden osia valmistivat ainakin Polte-Werke Arnstadtissa, valmistuskoodilla AUZ, HASAG Hugo Schneider AG Leipzigissä ja Altenburgissa, Gesellschaft zür Verwerfung chemischer Erzeugnisse GmbH Doemitzissa, Heinrich Kopp Sonnebergissä ja Rheinische-Westfaelische Sprengstoff AG Stadelnissa, sekä erään tiedon mukaan Bergmann & Co Berliinissä.





Lähdeluettelo

★ 30.10.2011 ✪ (24.7.2012 14:25)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.