×

MENU

Panssarintorjunta Ilmatorjunta Kenttätykit Kranaatinheittimet Panssarivaunut Ampumatarvikkeet Miinat & käsikranaatit M1 - käsiaseet
Sitemap Updates Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Jagdpanzer VI - Jagdtiger (Sd.Kfz 186)


Yleistä

Jagdtigerin kehitystyö aloitettiin helmikuussa 1943 Porschen ja Henchelin tehtailla. Sen alkuperäinen nimi oli Jagdpanzer VI, mutta myöhemmin se nimettiin Jagdtigeriksi. Jagdtiger oli erittäin hyvin panssaroitu. Sen 250 mm paksua etupanssaria ei pystynyt läpäisemään mikään liittoutuneiden panssarintorjuntatykki. Vaunu oli niin massiivinen, että sitä kutsuttiin teloilla olevaksi linnoitukseksi.



Jagdtiger
Jagdpanzer VI - Jagdtiger (Sd.Kfz.186)


12.8cm Pak 44 L/55 (Pak 80)

Jagdtigerissä käytettiin alustana PzKpfw VI Tiger II raskaan panssarivaunun runkoa ja siihen oli asennettu 12.8 cm Pak 44 L/55. Tykki oli suurin ja tehokkain panssarintorjunta-ase, joka oli toisen maailmansodan aikana käytössä. Se pystyi helposti tuhoamaan minkä tahansa liittoutuneiden panssariajoneuvon jo kaukaa, ennen kuin vihollinen pääsi edes sopivan ampumaetäisyyden päähän. Tykillä pystyttiin ampumaan vihollisen vaunuja erittäin pitkille etäisyyksille, jopa 3 500 metriin. Tykin maksimi kantama on 22 410 m. Putken rekyylin pituus latauksesta riippuen 870–900 mm. Putken eliniäksi oli kaavailtu noin 1 000 – 2 000 laukausta. Tykin pituus on 7020 mm (55 kaliiperia) ja paino kiilalukon kanssa noin 3 300 kg. Tykin putken ja tornin liittymäkohtaan oli kiinnitetty suojaava Saukopf-tyyppinen mantletti. Mantletit valmisti Krupp Bertha Werke, Breslaussa.

Suurella vaunulla oli myös poikkeuksellisen suuri miehistö; johtaja, ampuja, radisti, ajaja ja kaksi lataajaa. Vaunun pääase 12.8 cm PaK 44 L/55 tarvitsi kartussilaukauksensa vuoksi kaksi lataajaa. Ensimmäinen lataaja työnsi ammuksen lukkoon ja toinen kartussin (ruutipanos) sen perään.

Neljään Jagdtigeriin (ilmeisesti neljä viimeistä vaunua sn: 305085–305088) asennettiin muista poiketen 8.8 cm Pak 43 L/71 panssarintorjuntatykki, koska 128 mm tykeistä oli pulaa. Näitä vaunuja kutsuttiin nimellä Panzerjäger Tiger (Sd.Kfz 185).

Tekniset tiedot


Mitat: Aseistus: 12cm Pak 44 L/55
- pituus (runko) 7,26 m - kaliiperi 12.8 cm
- pituus (kok.pit)10,654 m - putken pituusL/55, 7,02 m
- leveys 3,625 m - paino 3 300 kg
- korkeus 2,945 m - tulinopeus - lk/min
- paino (tst) 76 000 kg- kääntönopeus - s/360°/3000 rpm
- maavara 48,0 cm - rekyyli 870–900 mm
- tähtäin WZF 2/7
Moottori: Maybach HL 230 P30- ammukset38–40 kpl (50 % AP)
- teho 690 hv - 7.92 mm MG42 torni, (+/- °)
- nopeus 34,6 km/h (20 km/h)- ammukset? kpl (7.92 mm)
- polttoaine be (- l)
- kulutus - l/100 km
- toimintasäde 100 km (70 km)
- kääntösäde - m

Panssarointi


Vahvuus: Kulma: Vahvuus: Kulma:
- runkoedessäyläosa150 mm/ 40° - torni;edessä250 mm/ 75°
- runkoedessäalaosa 100 mm / 40° - tornisivut 80 mm / 65°
- runkosivutyläosa - mm/ -° - tornitakana 80 mm / 85°
- runkosivutalaosa- mm/ -° - tornikatto 40 mm / 5°
- runkotakanayläosa 80 mm / 60° - tornimantletti- mm/ -°
- runkotakanaalaosa- mm/ -°
- runkokatto 40 mm / 0°
- runkopohja 40 mm / 0°

Ampumatarvikkeet

Vaunussa oli tilaa 38 - 40 ammukselle (projektiilille ja kartussille). Ammuksia on kahta tyyppiä; panssarikranaatti ja sirpalekranaatti. Panssarikranaateista puolestaan oli käytettävissä kolme mallia;


Panssarikranaatti 40/43 (PzGr 40/43 - Armor Piercing Composite Rigid) eli tässä ammuksessa oli erittäin kova Tungsteeni ydin. Ammuksen pituus oli 496,5 mm, paino 28,3 kg ja se lensi 920 m/s nopeudella. Kartussihylsyn paino 11,6 kg ja siihen sijoitetun kartussin (ruutipanos) 26,6 kg.

Sirpalekranaatti (SpGr L 5.0) painoi 28 kg, pituus 623 mm, räjähdysainetta 3,6 kg, lähtönopeus 750 m/s. Kartussihylsyn paino 11,6 kg ja kartussin paino 23,8 kg, pituus 870 mm.

12.8 cm Pak 44/L 55 tarvitsi kartussilaukauksensa vuoksi kaksi lataajaa. Ensimmäinen lataaja työnsi ammuksen lukkoon ja toinen kartussin sen perään. Tästä johtuen tykin uudelleen latausaika oli pitkä.

Ampumatarvikkeiden läpäisykyky


Ammus/iskukulma Tyyppi: Paino: Nopeus: Etäisyys:
(kg) (m/s) 100 m 500 m 1000 m 1500 m 2000 m
- PzGr 39 / 30° APCBC - - 189 mm 166 mm 143 mm 127 mm 117 mm
- PzGr 40/43 / 30° APCR 28,3 920 187 mm 178 mm 167 mm 157 mm 148 mm
- PzGr 43 / 30° APCR - - - 219 mm 200 mm 187 mm -

Tuotanto

Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler määräsi 18.5.1942 suunniteltavaksi panssarintorjuntavaunun johon on sijoitettu 12.8 cm Pak 44 L/55 pst-tykki. 20.10.1943 vaunun puinen malli esiteltiin Hitlerille ja tuotanto suunniteltiin aloitettavaksi jo joulukuussa 1943, mutta se viivästyi ja tuotantoon päästiin vasta heinäkuussa 1944. Tilaus käsitti kaikkiaan 150 vaunua.

Panssaridivisioonien uusimman pääaseen, Panther panssarivaunujen tuotanto oli kuitenkin etusijalla ja Jagdtiger vaunujen tuotanto jäi vähäiseksi. Jagdtigerit valmisti Steyr-Daimler-Puchin tytäryritys, Nibelungenwerke (Ni-Werk), St.Valentinissa, Itävallassa. Vaunun kokonaistuotanto oli vaatimattomat 77 kpl, eräiden lähteiden mukaan 88 kpl.

Jagdtiger vaunujen panssariteräs valmistettiin Stahlerzeugung "Reichswerke Hermann Göring" Linzissä. Rautamalmi saatiin Erzberigin rautakaivoksesta ja hiili Kohlebergbausta, Ruhrin alueelta. Vaunujen panssaroinnin valmisti Eisenwerke Oberdonau Linzissä. Moottoreita valmisti Steyr-Daimler-Puch AG (Graz-Thondorf ja Steyr-Münichholz). 12.8 cm Pak 43 L/55 tykit valmisti Schoeller-Bleckman Ternitzissä. Tykkien ammukset saatiin Madgeburgin ammustehtaalta.

Vaunut koottiin Nibelungenwerk St. Valentinissa Itävallassa. Sieltä vaunut lähetettiin Truppenübungsplatz Döllersheimiin testattavaksi. Testien jälkeen vaunut luovutettiin joukoille. Alkupään sarjan neljä vaunua (305001, 305003, 305004 ja 305005) hylättiin huonolaatuisen panssaroinnin vuoksi. Vaunuja käytettiin kuitenkin koulutustehtävissä. Kaikki valmistetut vaunut testattiin Dollersheimissä, Itävallassa. Vaunujen tykit kalibroitiin Sennelagerin testiradalla.


Tuotanto kuukausittain


Pvm: kpl Sarjanumero (Fgst)
- 2/19442305001 - 305002
- 7/19443305003 - 305005
- 8/19443305006 - 304008
- 9/19448305009 - 305016
- 10/19449305017 - 305025
- 11/19446305026 - 305031
- 12/194420305032 - 305051
- 1/194510305052 - 305061
- 2/19453305075 - 305077
- 3/19457305078 - 305084
- 5/19454305085 - 305088

Ilmapommitusten vaikutus tuotantoon

Yhdysvaltojen ilmavoimat (15.USAAF) pommitti perjantaina 23.3.1945 Nibelungen tehdasta raskailla B-17 ja B-24 pommikoneilla. Pommituksessa pudotettiin kaikkiaan 258 tonnin pommikuorma. Erään tiedon mukaan neljä keskeneräistä Jagdtigeriä tuhoutui ja kahdeksan vaurioitui.

Zimmerit-massaus

Saksalaiset kehittivät magneettimiinoja vastaan antimagneettisen Zimmerit panssarinpinnoitemassan. Chemische Werke Zimmer AG valmisti Zimmerit massaa joulukuusta 1943 alkaen, tuotannon päättymiseen 9.9.1944 asti. Massaus suoritettiin yleensä tehtaalla ja pinnoitekuviointeja oli useita erilaisia.

Vaunujen antimagneettisesta Zimmerit massauksesta siis luovuttiin syyskuussa 1944. Viimeinen Zimmeritin saanut Jagdtiger vaunu oli sarjanumeroltaan 305011. Myöskään vaunussa no: 304002 ei ollut Zimmerit-massausta. Zimmerit-massaus oli vuosina 1943–1944 suhteellisen yleistä. Sitä käytettiin Pz.Kpfw II, III, IV, V ja VI -sarjan panssarivaunuissa, sekä Stug-III ja IV -rynnäkkötykeissä, sekä panssarintorjuntavaunuissa Jagdtiger (Porsche), Jagdpanther, Jagdpanzer IV ja Brumbär.

Maalaus

Jagdtigerit saivat perusmaalin lisäksi yleensä jonkinlaisen naamiovärin. Maalauksen hoitivat yleensä vaunumiehistöt. Tästä johtuen jokaisen vaunun maalaus muodostui enemmän tai vähemmän yksilölliseksi. Jagdtigereiden maalauksessa käytettiin yleensä seuraavia värejä; Wehrmacht oliivi (FS 595B: 33275–33434), oliivin vihreä (RAL 6003) ja ruskea (RAL 8012).

MG-42

Muutamiin Jagdtigereihin asennettiin tornin taakse, moottorin ilmanottoaukkojen päälle Rheinmetall-Borsig AG:n valmistama MG-42 -konekivääri lähi-ilmatorjunta-aseeksi. Asetta mitä todennäköisimmin käytettiin vaunun suojaamiseen, mutta ilmatorjuntaan siitä ei oikein ollut. MG-42 asennettiin ainakin vaunuihin 305020, 305058 ja 305083. Konekiväärit valmistettiin St. Georgen a.d. Gusenissa. Nykyisin vaunu 305083 on Venäjällä, Kubinkassa sotamuseossa.

Moottori

Vaunun tehonlähteenä oli Maybach V-12 HL230 P30 moottori, joka tuotti 690 hv tehon. Tämä vesijäähdytteinen 23,1 litran moottori kulutti 74 oktaanista bensiiniä todella paljon (maantiellä 8,6 l/km ja maastossa 12,29 l/km). Vaunuissa oli kaksi polttoainetankkia, yhteisvetoisuudeltaan 860 litraa. Moottori käynnistettiin 24-voltin starttimoottorilla. Vaunu kykeni suorittamaan tankkaamatta 100 km matkan tietä pitkin ja noin 70 km matkan maastossa. Toimintasäde ei ollut kovin kummoinen. Vaunun maksiminopeus maantiellä oli 34,6 km/h ja maastossa noin 20 km/h. Vaunuissa oli kahden eri valmistajan vaihdelaatikoita. Henschelin vaihteisto asennettiin 74 vaunuun ja Porschen 11 vaunuun.

Vaunun ongelmakohtia

Eräs ongelma, ainakin vaunun miehistöjen mielestä oli tykin ns. ajotuki. Ajettaessa vaunua tuli vaunutykin tuki olla paikoillaan ja taistelun alkaessa piti jonkun miehistöstä tulla ulos vaunusta ja poistaa tuki, jotta tykki voitiin suunnata ja ampua.

Myös vaunun suuri leveys oli ongelma. Siirrettäessä vaunuja rautateitse vaunun leveät telat oli vaihdettava hieman kapeampiin. Telojen vaihtaminen oli raskasta ja aikaa vievää. Vaunun suuren painon ongelma oli myös sillat, sillä vain harvat sillat kestivät vaunun suunnattoman painon. Tämä puolestaan rajoitti tuntuvasti vaunun käyttöä.

Vaunun suureen painoon nähden Maybach V12 moottori (690 hv) oli hieman alitehoinen. Alitehoinen moottori ja voimansiirtojärjestelmä joutuivat hankalassa maastossa koville ja oli täten erittäin altis erilaisille häiriöille ja rikkoutumiselle.

Jagdtiger oli suunniteltu tukemaan jalkaväen taistelua panssaroituja ajoneuvoja vastaan. Tähän tehtävään se soveltui hyvin vain avoimessa maastossa. Jagdtiger oli toki tehokas vaunu, mutta sen tehokkuus taistelukentällä suhteessa sen erittäin korkeisiin valmistuskustannuksiin ei ollut perusteltavissa.

Rintamalla

Jagdtiger otettiin palveluskäyttöön vuoden 1944 lopulla. Vaunut jaettiin kahdelle raskaalle panssarintorjuntapataljoonalle, Schwere Panzer-jäger-Abteilung 512 ja 653 (s.Pz.Jg.Abt 512 ja 653). Pz.Jäg.Abt 653 toimi länsirintamalla Ardennien taistelussa ja myöhemmin Pz.Jg.Abt 512 kanssa Saksan puolustuksessa kuten Remagenin sillanpäässä 10.3.1945. Ilmeisesti 4–6 Jagdtigeriä toimi myös SS-panssaripataljoona 501:ssä (SS-Panzerabteilung 501) huhtikuun lopulla 1945.

Vaunuista menetettiin taistelutoimissa vihollisen vaikutuksesta noin 20 %. Näistä tappioista suurin osa syntyi liittoutuneiden ilmavoimien toimesta. Loput tappiot syntyivät kun oma miehistö tuhosi vaunun mekaanisen vian, polttoaineen tai ammusten loppumisen vuoksi.





Lähdeluettelo


  • Sturmartillerie & Panzerjäger 1939–45, Bryan Perret
  • Jagdpanther and Jagdtiger, Militaria 207, Janusz Ledwoch, 1999
  • Encyclopedia of German Tanks of World War Two, Peter Chamberlain ja Hilary Doyle, 1978
  • Panzerworld, url: http://www.panzerworld.net, jagdtiger, 29.5.2010
  • Achtung Panzer, url: http://www.achtungpanzer.com, 29.5.2011
  • Geheim projekte, url: http://www.geheimprojekte.at/t.valent.html, 30.5.2011
  • Waffen-Arsenal, Elefant, Jagdtiger, Sturmtiger, Wolfgang Schneider
  • ★ 5.6.2011 (✪ 20.10.2015 16:00)

    Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.