×

MENU

Panssarintorjunta Ilmatorjunta Kenttätykit Kranaatinheittimet Panssarivaunut Ampumatarvikkeet Miinat & käsikranaatit M1 - käsiaseet
Sitemap Updates Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Panzerfaust (panssarinyrkki) Suomessa


Yleistä

Panssaridivisioonan komentajan kenraalimajuri Ruben Laguksen 11.1.1944 allekirjoittama esitys aloitti panssarinyrkkien hankinnat Suomen armeijalle. Lagus oli hyvin ajan tasalla Saksan uudenaikaisen panssarintorjunta aseistuksen kehityksestä. 27.1.1944 kenraaliluutnantti Grandell teki ylipäällikön ohjeiden mukaisen kyselyn OKW:lle uusien lähitorjunta-aseiden hankkimisesta. Grandel oli jo 12.–17.2.1944 Berliinissä neuvottelemassa OKW:n kanssa, jolloin keskusteltiin myös lähitorjunta-aseiden toimittamisesta. 17.2.1944 OKW:n kenraali Becker ilmoitti Saksan suhtautuvan myönteisesti suomalaisten toiveeseen saada uusia lähitorjunta-aseita.

Päämajan koulutusosaston päällikkö, eversti Harri Hirki toi Saksasta Panzerfaust koulutusohjeet. Hän oli ollut Saksassa 24.- 30.4.1944 tutustumassa lähitorjunta-aseisiin. Suomen armeijassa käytössä oli jatkosodan lopulla kahta eri kokoa panssarinyrkkejä. Panssarinyrkki F1 (100 pshp/F1) eli 100 mm pikkunyrkki, eli Panzerfaust 30 Klein ja Panssarinyrkki F2 (142 pshp/F2) eli 142 mm isonyrkki, eli Panzerfaust 30.



Panzerfaust 30
Panzerfaust 30 (Panssarinyrkki F1). Kuva: Jalkaväkimuseo, Mikkeli © Tomi Heiskanen


Ensimmäiset panssarinyrkit saatiin Suomeen Höyrylaiva Oy:n s/s Aune H:n toimittamana Porin Mäntyluotoon 11.4.1944. Suomen armeija suoritti aseilla ensin koeammuntoja ja jakoi niitä sitten eräänlaiset peruserät jokaiselle armeijakunnalle ja muutamille erillisille yhtymille. Koeammunnoissa käytettiin ilmeisesti 21 panssarinyrkkiä, sillä Suomeen tuotiin 11.4.1944 1 700 kpl ja 1.6.1944 varastokirjanpidossa on jäljellä 1 679 kpl.

Eversti Schreck oli 29.4.1944 allekirjoittanut käskyn, jonka mukaan Niinisalossa tuli 5.5.1944 alkaen järjestää koulutusta yhtymien aseupseereille. Koulutuksessa sai käyttää yhtymille jaetuista panssarinyrkeistä pienen määrän (malli F1:stä 7 % ja malli F2:stä 5 %). Panssarinyrkin väliaikaiset kalusto-oppaat saatiin julkaistua 20.–22.5.1944. Viisi päivää kestävä erikoispanssarintorjuntakurssi n:o 1 voitiin aloittaa vasta 22.5.1944. Seuraava kurssi alkoi heti 29.5.1944. Kun otetaan huomioon, että venäläisten suurhyökkäys Karjalan kannaksella alkoi jo 10.6.1944, oltiin lähitorjuntamiesten kouluttamisessa osittain jo hieman myöhässä.

Ilmeisesti myöhästyminen johtui pääosin uusien aseiden luokittamisesta erittäin salaisiksi. Niinpä aseet oli varastoitu pääosin armeijakunta-, divisioona- ja rykmentti tasan varikoihin. Vain muutamat erikoiskoulutetut tunsivat uudet aseet. Päämajan ase-esikunnan päällikön ollessa poissa, oli eversti Henrik Schreck allekirjoittanut panssarinyrkkien jakamista koskevan asiakirjan, jossa aseiden salaamista pidettiin erittäin tärkeänä. Ilmeisesti Schreck oli neuvotellut asiasta päämajoitusmestarin kenraaliluutnantti A. F. Airon ja tykistön tarkastajan kenraali V. P. Nenosen kanssa, ainakin heidän olisi tullut olla tietoisia tehdystä päätöksestä.

Raskaiden torjuntataisteluiden alussa jouduttiin tilanteeseen, jossa oli muodostettava pikaisesti panssarivaunujen lähitorjuntaosastoja ja niiden henkilöstölle oli annettava pikakoulutus. Salaaminen oli sinänsä ollut täysin turhaa, sillä saksalaiset olivat käyttäneet näitä aseita itärintamalla jo vajaan vuoden ajan. Aseita oli myös jäänyt venäläisten sotasaaliiksi, joten vihollinen oli jo suhteellisen hyvin perillä aseiden ominaisuuksista. Suomalainen sanomalehti Keskisuomalainenkin oli uutisoinut jo 5.5.1944 panssarinyrkkien tehokkuudesta.


Panzerfaust 30
Suomalainen panssarinyrkkimies tuhotun venäläisen T-34 -panssarivaunun vieressä. Kuva: SA-kuva


Toimitukset Suomeen

Panssarinyrkkejä saatiin Saksasta aseapuna selvästi ennen venäläisten suurhyökkäyksen alkua. Suomeen toimitettu asemäärä, vastasi suurin piirtein yhden saksalaisen divisioonan perusannosta. Oli laskettu, että yhdessä panssarikauhujen kanssa, ne riittäisivät noin 600 – 1 000 vihollisen panssarivaunun torjumiseen.

Suomalaisilla oli kesäkuussa 1944 panssarinyrkkejä aivan liian vähän, niinpä Pohjois-Suomeen sijoitettu 20.vuoristoarmeija (20.Gebirgs-Armee) toimittikin kesäkuun puolessa välissä, ns. pika-apuna omista varastoistaan noin 10 200 panssarinyrkkiä.

Toimitus Pvm Määrä
s/s Aune H 11.04.1944 1 700 kpl (F1 ja F2)
AOK 20 Rovaniemeltä 13.06.1944 476 kpl
lentokoneilla 18.6. - 26.6.1944 10 312 kpl
torpedoveneillä 19.7. - 7.9.1944 13 800 kpl

Panssarinyrkkien määrä syksyllä 1944

Pvm Joukoilla Varikoilla Yhteensä Kulutus
100 pshp F1 142 pshp F2 100 pshp F1 142 pshp F2 F1 + F2
01.06.1944 928 0 751 0 1679 0
01.07.1944 588 8 216 4 676 1 460 10 264 1 249
01.08.1944 764 7 122 12 917 194 12 756 2 283
01.09.1944 1 168 7 544 12 840 177 21 806 202
01.10.1944 1 282 7 116 12 515 169 21 407 81

*) 100 pshp F1 = Panzerfaust 30 Klein, 142 pshp F2 = Panzerfaust 30

Panssarinyrkit Suomen rintamalla

Panssarinyrkillä oli yhdessä panssarikauhun kanssa merkittävä vaikutus puna-armeijan tankkien pysäyttämisessä Karjalan kannaksen suurtaistelussa kesällä 1944. Saksalaisten laskelmien mukaan panssarinyrkin kuukausittainen osuus tuhotuista panssarivaunuista vaihteli 3–14 % välillä, mutta oli selvää, että panssarinyrkki pääsi paremmin oikeuksiinsa Suomen metsäisessä maastossa, jossa ampujan oli helpompi piiloutua kuin avomaastossa.

Panssarinyrkki palveli suomen armeijaa pitkään, ehkäpä pitempään kuin mitään muuta armeijaa. Niiden käyttöön koulutettiin varusmiehiä viimeisen kerran vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1958.


Panzerfaust 30
Panssarinyrkkimies Vuokselan suunnalla 5.8.1944. Kuva: SA-kuva





Lähdeluettelo


  • Marskin panssarintuhoojat, Erkki Käkelä, 2000
  • Faustpatrone ja Panzerfaust, url: http://www.pkymasehist.fi, 11.2.2012
  • The Panzerfaust, Der Erste Zug, url: http://dererstezug.com, 11.2.2012
  • ★ 3.1.2013 (✪ 26.10.2015 14:55)

    Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.