Panzerfaust 30, 60, & 100

Yleistä

Saksan resurssit alkoivat ehtyä panssarivaunujen valmistus kisassa vuonna 1942. Vihollisen panssari ylivoima alkoi vaikuttaa päivä päivältä enemmän. Pian syntyikin idea siitä, että yksi taistelija pystyisi panssarintorjunta-aseella tuhoamaan vihollisen panssarivaunun. Paineet aseen kehittämiselle olivatkin todella suuret, sillä yhä kasvavien panssarivaunujen tuotantolukujensa vuoksi Neuvostoliitto pystyi korvaamaan helposti taisteluissa syntyneet vahingot, kun taas saksalaisten osana oli taistella jatkuvasti yhä vajaimmin panssariyksiköin.

Joulukuussa 1942 annettiin Saksan asevoimien asetoimistolle (Waffenamt) tehtäväksi ohjata uuden panssarintorjunta-aseen kehittäminen. Vastuu asiassa annettiin alatoimistolle, joka vastasi uusien aseiden kehittämisestä ja testaamisesta (Waffen Pruf. 11). Kehitystyön tuloksena esiteltiin vaatimukset täyttävä panssarintorjunta-ase, jonka nimeksi annettiin Panzerfaust. Panzerfaust, eli suomalaisittain panssarinyrkeiksi kutsutut aseet, olivat keveitä sekä halpoja valmistaa ja mikä tärkeintä tehokkaita, rekyylittömiä panssarintorjunta-aseita.

Rakenne ja toimintaperiaate

Panzerfaust on rakenteeltaan suhteellisen yksinkertainen. Se muodostuu putkesta, laukaisulaitteesta (jousitoiminen iskuri), yksinkertaisesta tähtäinlaitteesta (muutamalla reiällä varustettu kisko) ja räjähdyspanoksella (ajopanos) ammuttavasta ontelopanoksesta (Hohlladung = HEAT).

Aseen läpäisykyky perustuu suunnattuun räjähdysvaikutukseen. Siinä ammuksen räjähdysainepanoksen alkuräjähdys etenee panoksen pohjalta tunnetulla räjähdysnopeudella ammuksen kärkeä kohti. Ammuksen etuosa on ontelonmuotoinen ja keskittää räjähdysvaikutuksen suoraan eteenpäin. Kärkikartion metallista ja ontelon peitteeksi asetetusta metallilevystä sulaa räjähdyspanoksen nopean palamisen aiheuttamassa kovassa kuumuudessa metallisuihku. Tätä tapahtumaa kutsutaan Munroe-efektiksi. Kuuman metallisuihkun osumakohdalla oleva panssarilevy käyttäytyy nesteen tavoin ja väistyy suihkun tieltä. Tällöin puhutaan hydrodynaamisesta ilmiöstä. Metallisuihkulla on vain liike-energia, joten suihkumetallin tiheydellä on suuri merkitys läpäisyssä. Tapahtumassa räjähdysaineen palamisnopeus on todella suuri, noin 8000–9000 m/s, kun se tavallisissa panssarintorjuntakranaateissa on luokkaa 500–1000 m/s.

Käyttöönotto ja ampuminen

Panzerfaust on suhteellisen helppo laittaan ampumavalmiiksi. Aseen käyttöohjeet oli yleensä maalattu ammukseen, tosin tietenkin Saksan kielellä. Onteloammus irrotetaan ensin putkesta ja sytytinpanos ja iskunalli asetetaan paikoilleen. Tämän jälkeen ammusosa kiinnitetään takaisin putkeen. Tähtäinlaite nostetaan yläasentoon ja irrotetaan varmistussokka. Ase on nyt ampumavalmis. Liite: Panzerfaust käyttöohje

Taistelija asettaa panssarinyrkin niin, että sen putki on joko olan yli tai kainalon alta. Kuitenkin niin, ettei aseen laukaisusta aiheutuva tulisuihku polta käyttäjäänsä. Nyt maali etsitään tähtäimeen ja painetaan liipaisinnastaa. Tapahtuu ontelopanoksen ajopanososan syttyminen ja voimakas tulisuihku purkautuu panoksen peräosasta, aseen putkea myöten ulos. Tämän työntövoiman ansioista ontelopanos irtoaa putkesta ja virittyy noin viiden metrin lentomatkan jälkeen. Ammus lentää erittäin kaarevalla lentoradalla kohteeseen, johon osuessaan aiheuttaa voimakkaan suunnatun metallisuihkun, läpäisten kohteena olevan panssarilevyn.

Ase oli vaarallinen tottumattomalle käyttäjälle, koska taistelun melskeessäkin piti muistaa, että aseen putkesta purkaantui taaksepäin voimakas, noin 2–3 metriä pitkä voimakas tulisuihku. Väärin suunnattuna aseen tulisuihku poltti ampujan pahoin, jos se "heijastui" takaisin jostakin takana olevasta esteestä, tai pahimmillaan osui suoraan käyttäjään tai ampujan lähellä olevaan taistelutoveriin. Tämän vuoksi putken takapäässä oli varoitusteksti "Achtung! Feuerstrahl!", eli suomeksi "Huomio! Tulisuihku!".

Tuotanto

Kaikkia eri Panzerfaust versioita valmistettiin Saksassa vuosina 1942–1945 huikean suuri määrä, kaikkiaan 8 254 300 kpl. Ongelmiakin tuotannossa toki oli. Esimerkiksi heinäkuun 1944 valmistuserästä oli palautettava takaisin tehtaalle 247 000 kpl, vakavien materiaali vikojen vuoksi. Asetarkastustoimisto (Waffenamt) palautti vielä myöhemmin 285 000 kpl ja rintamajoukot 32 400 kpl. Panzerfausteja valmistettiin useilla tehtailla, mutta päävalmistaja oli aseen suunnitellut Hugo Schneider AG (HASAG), Schliebenin tehdas. Panzerfaustit toimitettiin rintamajoukoille puulaatikoissa, joihin sopi neljä Panzerfaustia kuhunkin.

HASAG tehtaalla Leipzigissä työskenteli vuosina 1943 ja 1944 noin 70 000 työntekijää. Näistä ulkomaalaisia oli noin 44 %. Ilmeisesti työhön käytettiin myös Buchenwaldin keskitysleirin vankeja.

Tuotanto vuosittain (kaikki mallit)

• 1943, 2 278 800 kpl
• 1944, 4 120 500 kpl
• 1945, 2 351 800 kpl

Rintamalla

Panzerfaustien osuus tuhotuista vihollisen panssarivaunuista ei muodostunut merkittäväksi, suhteessa valmistettujen aseiden määrään. Alla olevassa taulukossa on itärintamalta raportoidut tuhottujen vihollisen panssarivaunujen määrät kuukausittain ja eriteltynä panssarinyrkkien osuus:

	Vuosi	Kuukausi	Tuhottuja tankkeja	Panssarinyrkeillä
•	1944	tammikuu	4 727	58
•	1944	helmikuu	2 273	45
•	1944	maaliskuu	2 663	51
•	1944	huhtikuu	2 878	110

Kesä-heinäkuussa 1944, Normandian taisteluissa brittien panssarivaunu tappioista noin 6 % oli Panzerfaustien aiheuttamia. Lähitorjunta-aseen käyttöä helpotti tuon alueen peitteinen Bocage tyyppinen maasto. Myöhemmin Panzerfausteilla tuhottiin jopa 34 % kaikista brittien menettämistä vaunuista.

Saksan palkituin lähitorjunta taistelija oli Oberleutenant Günther Viezenz. Hän oli ritariristin haltija ja tilillään lähitorjunta-aseilla tuhottuja panssarivaunuja 21 kpl.

Suomessa

Suomi osti Saksasta keväällä 1944 yli 20 000 panssarinyrkkiä (Panzerfaust). Niin sanottuna hätä apuna saatiin 10 200 panssarinyrkkiä Pohjois-Suomessa toimineelta saksalaiselta 20.Vuoristoarmeijalta (20.Gebirgs-Armee). Loput tuotiin Saksasta laivoilla ja jopa lentokoneilla. » lue lisää: Panssarinyrkki Suomessa

Panzerfaust 30 Klein

Faustpatrone 30 Klein on kertakäyttöinen, tehokas panssarintorjunta ase, mutta sen kantama 30 metriä, oli riittämätön. Lyhyt kantama teki siitä käyttäjälleen vaarallisen aseen, koska oli päästävä todella lähelle kohteena olevaa vihollisen panssarivaunua.

Aseen käyttäjän tuli muistaa, että ammuttaessa aseen peräpäästä tuli 2–3 metriä pitkä tulisuihku, joka väärin suunnattuna saattoi vahingoittaa ampujaa tai hänen liian lähellä olevia taistelutovereita. Tämän vuoksi putken takapäässä oli varoitusteksti "Achtung! Feuerstrahl!", eli suomeksi "Huomio! Tulisuihku!".

Aseen ammuksen (Faustpatrone) kehittely aloitettiin jo kesällä 1942 Hugo Schneider AG (HASAG) yhtiössä, Leipzigissä. Kehitystiimiä johti Tohtori Langweiler. Ammuksessa oli 400 g:n räjähdyspanos (puolet TNT:tä ja puolet Tri-Hexogeeniä). Ammukset valmisti Hugo Schneider AG, Schliebenin tehdas.

Faustpatrone 30 Klein otettiin palveluskäyttöön joulukuussa 1942. Panssarinyrkin kehittelyä jatkettiin ja elokuussa 1943 valmistui parannettu versio Panzerfaust 30.

Ammuksen kantama eri ampuma kulmilla

	Kulma	Matka	Lentoaika
•	5,0°	11 m	0,4 s
•	7,5°	17 m	0,7 s
•	10,0°	22 m	0,9 s
•	12,5°	28 m	1,2 s
•	15,0°	33 m	1,5 s

Tekniset tiedot

Panzerfaust 30

Panzerfaust 30:ssä oli korjattu edeltävän mallin puutteita ja virheitä. Ammuksen muotoa oli parannettu ja kokoa suurennettu, koska aiempi onteloammus malli kimposi usein pois maalista. Aseeseen oli lisätty tähtäinlaite, kiinteällä 30 metrin asetuksella. Tähtäinlaitteessa oli kuitenkin merkinnät 20, 30 ja 40.

Aseen valmistus aloitettiin elokuussa 1943, jolloin myös toimitettiin ensimmäiset aseetkin. Sen tuotantoa jatkettiin vuoteen 1944 asti.

Tekniset tiedot

Panzerfaust 60

Nimensä mukaisesti Panzerfaust 60 kantama on noin 60 metriä. Pidemmän kantaman ohella, myös laukaisukoneisto oli uusittu. Tähtäinlaitteeseen oli lisätty tähtäysreiät 30, 60 ja 80 metrin matkoille.

Panzerfaust 60:n kokonaispaino on 6,1 kg, ammuksen nopeus 45 m/s ja ajopanos 134 g. Varoitusteksti oli hieman erilainen kuin aiemmissa versioissa: "Vorsicht! Starker Feuerstrahl!", eli suomeksi "Varo! Voimakas Tulisuihku!". Laukaisulaitteen päälle oli maalattu punaisella teksti "FEUER".

Aseelta toivottiin paljon ja niinpä tuotanto vaatimuksetkin olivat sitä luokkaa. Tuotanto tavoitteeksi asetettiin 400 000 kappaletta kuukaudessa, mikä saavutettiinkin lokakuussa 1944. Joulukuussa 1944 niitä valmistettiin jo 1,3 miljoonaa kappaletta kuukaudessa. Useat tehtaat valmistivat tätä asetta, pääasiallisena valmistaja oli kuitenkin edelleen HASAG, eli Hugo Schneider AG, Leipzigissä. Panzerfaust 60 tuotantoluvut: 1943 n. 500 000 kpl, 1944 5 570 00 kpl, 1945 2 056 000 kpl.

Tekniset tiedot

Panzerfaust 100

Panzerfaust 100 oli parannettu versio edeltäjästään, Panzerfaust 60:stä. Nimensä mukaisesti sen kantama oli noin 100 metriä. Aseen laukaisuputkeen oli nyt sijoitettu kaksivaiheinen ajopanos. Tähtäinlaitteessa oli nyt asteikko 30, 60, 80 ja 150 metriä, lisäksi tähtäin aukkojen ympärykset oli käsitelty pimeässä hehkuvalla maalilla yö käyttöä varten. Aseen tuotanto alkoi joulukuussa 1944.

Tekniset tiedot