Saksan resurssit alkoivat ehtyä panssarivaunujen valmistus kisassa vuonna 1942. Vihollisen panssari
ylivoima alkoi vaikuttaa päivä päivältä enemmän. Pian syntyikin idea siitä, että yksi taistelija
pystyisi panssarintorjunta-aseella tuhoamaan vihollisen panssarivaunun. Paineet aseen kehittämiselle
olivatkin todella suuret, sillä yhä kasvavien panssarivaunujen tuotantolukujensa vuoksi Neuvostoliitto
pystyi korvaamaan helposti taisteluissa syntyneet vahingot, kun taas saksalaisten osana oli taistella
jatkuvasti yhä vajaimmin panssariyksiköin.
Joulukuussa 1942 annettiin Saksan asevoimien asetoimistolle (Waffenamt) tehtäväksi ohjata uuden
panssarintorjunta-aseen kehittäminen. Vastuu asiassa annettiin alatoimistolle, joka vastasi uusien
aseiden kehittämisestä ja testaamisesta (Waffen Pruf. 11). Kehitystyön tuloksena esiteltiin
vaatimukset täyttävä panssarintorjunta-ase, jonka nimeksi annettiin Panzerfaust. Panzerfaust, eli
suomalaisittain panssarinyrkeiksi kutsutut aseet, olivat keveitä sekä halpoja valmistaa ja mikä
tärkeintä tehokkaita, rekyylittömiä panssarintorjunta-aseita.
Panzerfaust on rakenteeltaan suhteellisen yksinkertainen. Se muodostuu putkesta, laukaisulaitteesta
(jousitoiminen iskuri), yksinkertaisesta tähtäinlaitteesta (muutamalla reiällä varustettu kisko) ja
räjähdyspanoksella (ajopanos) ammuttavasta ontelopanoksesta (Hohlladung = HEAT).
Aseen läpäisykyky perustuu suunnattuun räjähdysvaikutukseen. Siinä ammuksen räjähdysainepanoksen
alkuräjähdys etenee panoksen pohjalta tunnetulla räjähdysnopeudella ammuksen kärkeä kohti. Ammuksen
etuosa on ontelonmuotoinen ja keskittää räjähdysvaikutuksen suoraan eteenpäin. Kärkikartion
metallista ja ontelon peitteeksi asetetusta metallilevystä sulaa räjähdyspanoksen nopean palamisen
aiheuttamassa kovassa kuumuudessa metallisuihku. Tätä tapahtumaa kutsutaan Munroe-efektiksi. Kuuman
metallisuihkun osumakohdalla oleva panssarilevy käyttäytyy nesteen tavoin ja väistyy suihkun tieltä.
Tällöin puhutaan hydrodynaamisesta ilmiöstä. Metallisuihkulla on vain liike-energia, joten suihkumetallin
tiheydellä on suuri merkitys läpäisyssä. Tapahtumassa räjähdysaineen palamisnopeus on todella suuri,
noin 8000–9000 m/s, kun se tavallisissa panssarintorjuntakranaateissa on luokkaa 500–1000 m/s.
Käyttöönotto ja ampuminen
Panzerfaust on suhteellisen helppo laittaan ampumavalmiiksi. Aseen käyttöohjeet oli yleensä
maalattu ammukseen, tosin tietenkin Saksan kielellä.
Onteloammus irrotetaan ensin putkesta ja sytytinpanos ja iskunalli asetetaan paikoilleen.
Tämän jälkeen ammusosa kiinnitetään takaisin putkeen. Tähtäinlaite nostetaan yläasentoon
ja irrotetaan varmistussokka. Ase on nyt ampumavalmis.
Taistelija asettaa panssarinyrkin niin, että sen putki on joko olan yli tai kainalon alta. Kuitenkin niin,
ettei aseen laukaisusta aiheutuva tulisuihku polta käyttäjäänsä. Nyt maali etsitään tähtäimeen ja painetaan
liipaisinnastaa. Tapahtuu ontelopanoksen ajopanososan syttyminen ja voimakas tulisuihku purkautuu panoksen
peräosasta, aseen putkea myöten ulos. Tämän työntövoiman ansioista ontelopanos irtoaa putkesta ja virittyy
noin viiden metrin lentomatkan jälkeen. Ammus lentää erittäin kaarevalla lentoradalla kohteeseen, johon
osuessaan aiheuttaa voimakkaan suunnatun metallisuihkun, läpäisten kohteena olevan panssarilevyn.
Ase oli vaarallinen tottumattomalle käyttäjälle, koska taistelun melskeessäkin piti muistaa, että aseen
putkesta purkaantui taaksepäin voimakas, noin 2–3 metriä pitkä voimakas tulisuihku. Väärin suunnattuna
aseen tulisuihku poltti ampujan pahoin, jos se "heijastui" takaisin jostakin takana olevasta
esteestä, tai pahimmillaan osui suoraan käyttäjään tai ampujan lähellä olevaan taistelutoveriin. Tämän
vuoksi putken takapäässä oli varoitusteksti "Achtung! Feuerstrahl!", eli suomeksi
"Huomio! Tulisuihku!".
Tuotanto
Kaikkia eri Panzerfaust versioita valmistettiin Saksassa vuosina 1942–1945 huikean suuri määrä, kaikkiaan
8 254 300 kpl. Ongelmiakin tuotannossa toki oli. Esimerkiksi heinäkuun 1944 valmistuserästä oli palautettava
takaisin tehtaalle 247 000 kpl, vakavien materiaali vikojen vuoksi. Asetarkastustoimisto (Waffenamt)
palautti vielä myöhemmin 285 000 kpl ja rintamajoukot 32 400 kpl. Panzerfausteja valmistettiin useilla tehtailla,
mutta päävalmistaja oli aseen suunnitellut Hugo Schneider AG (HASAG), Schliebenin tehdas. Panzerfaustit toimitettiin
rintamajoukoille puulaatikoissa, joihin sopi neljä Panzerfaustia kuhunkin.
HASAG tehtaalla Leipzigissä työskenteli vuosina 1943 ja 1944 noin 70 000 työntekijää. Näistä ulkomaalaisia
oli noin 44 %. Ilmeisesti työhön käytettiin myös Buchenwaldin keskitysleirin vankeja.
Panzerfaustien osuus tuhotuista vihollisen panssarivaunuista ei muodostunut merkittäväksi, suhteessa
valmistettujen aseiden määrään. Alla olevassa taulukossa on itärintamalta raportoidut tuhottujen vihollisen
panssarivaunujen määrät kuukausittain ja eriteltynä panssarinyrkkien osuus:
Vuosi
Kuukausi
Tuhottuja tankkeja
Panssarinyrkeillä
•
1944
tammikuu
4 727
58
•
1944
helmikuu
2 273
45
•
1944
maaliskuu
2 663
51
•
1944
huhtikuu
2 878
110
Kesä-heinäkuussa 1944, Normandian taisteluissa brittien panssarivaunu tappioista noin 6 % oli
Panzerfaustien aiheuttamia. Lähitorjunta-aseen käyttöä helpotti tuon alueen peitteinen Bocage tyyppinen
maasto. Myöhemmin Panzerfausteilla tuhottiin jopa 34 % kaikista brittien menettämistä vaunuista.
Saksan palkituin lähitorjunta taistelija oli Oberleutenant Günther Viezenz. Hän oli ritariristin haltija
ja tilillään lähitorjunta-aseilla tuhottuja panssarivaunuja 21 kpl.
Suomessa
Suomi osti Saksasta keväällä 1944 yli 20 000 panssarinyrkkiä (Panzerfaust). Niin sanottuna hätä apuna saatiin
10 200 panssarinyrkkiä Pohjois-Suomessa toimineelta saksalaiselta 20.Vuoristoarmeijalta (20.Gebirgs-Armee).
Loput tuotiin Saksasta laivoilla ja jopa lentokoneilla.
» lue lisää: Panssarinyrkki Suomessa
Panzerfaust 30 Klein
Faustpatrone 30 Klein on kertakäyttöinen, tehokas panssarintorjunta ase, mutta sen kantama 30 metriä, oli
riittämätön. Lyhyt kantama teki siitä käyttäjälleen vaarallisen aseen, koska oli päästävä todella lähelle
kohteena olevaa vihollisen panssarivaunua.
Aseen käyttäjän tuli muistaa, että ammuttaessa aseen peräpäästä tuli 2–3 metriä pitkä tulisuihku, joka väärin
suunnattuna saattoi vahingoittaa ampujaa tai hänen liian lähellä olevia taistelutovereita. Tämän vuoksi putken
takapäässä oli varoitusteksti "Achtung! Feuerstrahl!", eli suomeksi "Huomio!
Tulisuihku!".
Aseen ammuksen (Faustpatrone) kehittely aloitettiin jo kesällä 1942 Hugo Schneider AG (HASAG) yhtiössä,
Leipzigissä. Kehitystiimiä johti Tohtori Langweiler. Ammuksessa oli 400 g:n räjähdyspanos
(puolet TNT:tä ja puolet Tri-Hexogeeniä). Ammukset valmisti Hugo Schneider AG, Schliebenin tehdas.
Faustpatrone 30 Klein otettiin palveluskäyttöön joulukuussa 1942.
Panssarinyrkin kehittelyä jatkettiin ja elokuussa 1943 valmistui parannettu versio Panzerfaust 30.
Ammuksen kantama eri ampuma kulmilla
Kulma
Matka
Lentoaika
•
5,0°
11 m
0,4 s
•
7,5°
17 m
0,7 s
•
10,0°
22 m
0,9 s
•
12,5°
28 m
1,2 s
•
15,0°
33 m
1,5 s
Tekniset tiedot
•
kaliiperi
100 mm
•
pituus
985 mm
•
putken pituus
800 mm
•
putken halkaisija
33 mm
•
paino
3,2 kg
•
ammuksen paino
680 g
•
ammuksen pituus
360 mm
•
ammuksen halkaisija
100 mm
•
ammuksen nopeus
28 m/s
•
räjähdepanos
400 g (46,6 % TNT ja 53,4 % RDX)
•
ajopanos
54 g (mustaa ruutia)
•
läpäisy
n. 140 mm / 60°
•
kantama
n. 30 m
Panzerfaust 30
Panzerfaust 30:ssä oli korjattu edeltävän mallin puutteita ja virheitä. Ammuksen muotoa oli parannettu
ja kokoa suurennettu, koska aiempi onteloammus malli kimposi usein pois maalista. Aseeseen oli lisätty
tähtäinlaite, kiinteällä 30 metrin asetuksella. Tähtäinlaitteessa oli kuitenkin merkinnät 20, 30 ja 40.
Aseen valmistus aloitettiin elokuussa 1943, jolloin myös toimitettiin ensimmäiset aseetkin. Sen tuotantoa
jatkettiin vuoteen 1944 asti.
Nimensä mukaisesti Panzerfaust 60 kantama on noin 60 metriä. Pidemmän kantaman ohella, myös
laukaisukoneisto oli uusittu. Tähtäinlaitteeseen oli lisätty tähtäysreiät 30, 60 ja 80 metrin matkoille.
Panzerfaust 60:n kokonaispaino on 6,1 kg, ammuksen nopeus 45 m/s ja ajopanos 134 g. Varoitusteksti
oli hieman erilainen kuin aiemmissa versioissa: "Vorsicht! Starker Feuerstrahl!",
eli suomeksi "Varo! Voimakas Tulisuihku!". Laukaisulaitteen päälle oli maalattu punaisella
teksti "FEUER".
Aseelta toivottiin paljon ja niinpä tuotanto vaatimuksetkin olivat sitä luokkaa. Tuotanto tavoitteeksi
asetettiin 400 000 kappaletta kuukaudessa, mikä saavutettiinkin lokakuussa 1944. Joulukuussa 1944
niitä valmistettiin jo 1,3 miljoonaa kappaletta kuukaudessa. Useat tehtaat valmistivat tätä
asetta, pääasiallisena valmistaja oli kuitenkin edelleen HASAG, eli Hugo Schneider AG, Leipzigissä. Panzerfaust 60
tuotantoluvut: 1943 n. 500 000 kpl, 1944 5 570 00 kpl, 1945 2 056 000 kpl.
Tekniset tiedot
•
kaliiperi
142 mm
•
pituus
1 045 mm
•
putken pituus
800 mm
•
putken halkaisija
50 mm
•
paino
6,1 kg
•
ammuksen paino
- kg
•
ammuksen pituus
495 mm
•
ammuksen halkaisija
150 mm
•
ammuksen nopeus
45 m/s
•
räjähdepanos
1,34 kg (TNT / RDX)
•
ajopanos
134 g (mustaa ruutia)
•
läpäisy
n. 200 mm / 30°
•
kantama
n. 45–60 m
Panzerfaust 100
Panzerfaust 100 oli parannettu versio edeltäjästään, Panzerfaust 60:stä. Nimensä mukaisesti
sen kantama oli noin 100 metriä. Aseen laukaisuputkeen oli nyt sijoitettu kaksivaiheinen ajopanos.
Tähtäinlaitteessa oli nyt asteikko 30, 60, 80 ja 150 metriä, lisäksi tähtäin aukkojen ympärykset
oli käsitelty pimeässä hehkuvalla maalilla yö käyttöä varten. Aseen tuotanto alkoi joulukuussa
1944.
Tekniset tiedot
•
kaliiperi
142 mm
•
pituus
- mm
•
putken pituus
- mm
•
putken halkaisija
60 mm
•
paino
- kg
•
ammuksen paino
3,0 kg
•
ammuksen pituus
-mm
•
ammuksen halkaisija
142 mm
•
ammuksen nopeus
60 m/s
•
räjähdepanos
800 g (TNT / RDX)
•
ajopanos
190 g (mustaa ruutia)
•
läpäisy
n. 200 mm / 60°
•
kantama
n. 100 m
Lähdeluettelo
The Panzerfaust, Der Erste Zug, url: http://dererstezug.com, 11.2.2012
Panzerfaust, url: http://ww2total.com, 11.2.2012
Panzerfaust - WWII German Infantry Anti-Tank Weapons, www.oocities.rog/panzerfaust4.htm, 11.2.2012
Marskin panssarintuhoojat, Erkki Käkelä, 2000
Panzerfaust, German Daggers, url: http://www.germandaggers.info, 11.2.2012
Ase-Lehti 1/1988, Panssarinyrkki, Kari Kuusela
Saksalaisten panssarintorjuntaan käyttämät jalkaväkiaseet toisessa maailmansodassa, osa 2: Faustpatrone ja
Panzerfaust, url: http://www.pkymasehist.fi, 11.2.2012
Das Handbuch der Deutschen Infanterie 1939–1945, Alex Buchner