×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Pistoolit (1946–2018) Pienoispistoolit Taskupistoolit Kiväärit (1880–1945) Kiväärit (1946–2018 Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaatit (1946–2018) Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet (1946–2018) Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon Cookies

Google Translator

WAFFENLAGER.NET
Suomalainen asesivusto

PU-tähtäinkiikari


Yleistä

PU-kiikari kehitettiin Neuvostoliitossa vuonna 1940 ilmeisesti Kharkovin mekaniikkatehtaalla (FED). Puna-armeija käytti PU-kiikareita Tokarev SVT-40 -puoliautomaattikivääreissä, sekä Mosin-Nagant M1891/30 -pulttilukkokivääreissä. M1891/30 -kiväärit valmistettiin Izhevskin ja Tulan kivääritehtaissa. Kiikareita valmistettiin vuosina 1940–1945 yli 550 000 kpl.

PU-tähtäinkiikari

Rakenne

Teräksestä valmistettujen runkoputkien pinnoituksessa käytettiin useita eri menetelmiä. Pinnoituksessa käytettiin anodisointia, mustaa emalimaalia. Kiikarille valmistettiin myös suojapusseja, niitä oli kaikkiaan 12 hieman toisistaan poikkeavaa mallia (mukaan luettuna sodan jälkeen valmistetut mallit).

Kiikarin pysty- ja sivuttaissäätötornien suojakuppeja oli kahta mallia, vanha ja uusi. Tehdas nro 357 kuitenkin luopui jostakin syystä uusista suojakupeista noin 10 000 valmistetun kiikarin jälkeen ja palasi käyttämään vanhaa mallia.

Objektiivilinssin kiinnityksessä käytettiin teräksestä (yleisin), messingistä tai silumiinista valmistettua kiinnitysrengasta. Silumiini on metalliseos, jossa on yleensä alumiinia noin 87 % ja piitä noin 13 %. Puna-armeijan tykistödirektoraatti GAU, kuitenkin kielsi silumiinista valmistettujen osien käytön kesäkuussa 1944. Ilmeisesti silumiinia käytettiin myös okulaaripään osien valmistuksessa.

Kiikarin päällä olevassa korkeussäädössä on asetukset 1–13, tarkoittaen etäisyyksiä 100–1300 metriä.

PU-kiikarin säätötornit

Tuotanto

Neuvostoliitossa valmistettiin PU-kiikareita vuosina 1940–1945 viidessä optiikkatehtaassa, tehtaat nro 3 (296) Kharkov (1940–1942), tehdas nro 357 Leningrad/Omsk (1940–1945), tehdas nro 393 Krasnogorsk (1943–1944), tehdas nro 297 Yoshkar-Ola (1943–1944) ja tehdas nro 237 Kazan (1943–1944). Aluksi kiikaria valmisti vain kaksi tehdasta, nro 3 ja 357, mutta riittämättömän kapasiteetin vuoksi, mukaan tuli kolme muutakin tehdasta, nro 237, 297 ja 393.

Tehdas nro 3

Tehdas nro 3 Kharkovissa (FED) aloitti tuotannon marraskuussa 1940. Tehdas kuitenkin nimettiin helmikuussa 1941 uudelleen ja sen numero oli siitä eteenpäin tehdas nro 296. Tehdas siirrettiin lokakuussa 1941 saksalaisten joukkojen etenemisen tieltä Berdskiin. Siellä tehdas nro 296 (NKAP) valmisti PU-kiikareita aina lokakuuhun 1942 asti.

Tehdas nro 3 (296) tuotanto
  • 1940, 5 675 kpl
  • 1941, 17 786 kpl
  • 1942, 5 000 kpl
  • yhteensä 28 461 kpl

Tehdas nro 357

Tehdas nro 357 NKV (Valtion optomekaniikantehdas GOMZ) valmisti PU-kiikareita Leningradissa. Se aloitti valmistuksen marraskuussa 1940 Leningradissa, mutta tehdas siirrettiin elokuussa 1941 Omskiin. Tuotanto jatkui Omskissa syyskuusta 1941 alkaen, jatkuen aina helmikuuhun 1945 asti. Tehdas nro 393 oli PU-kiikarin päävalmistaja. Vuonna 1932 perustettu GOMZ oli yksi Neuvostoliiton vanhimmista optiikkaa valmistavista tehtaista. Tehtaalla suunniteltiin myös PU-4 -tähtäinkiikari, joka oli käytännössä pelkistetty versio PU-kiikarista. PU-4 -kiikarissa ei ollut korkeussäätöä. Kiikarin tähtäinristikossa oli kuitenkin korkeus ja sivuttaisennakot. Tehdas nro 357 toimitti uuden mallin piirustukset tehtaalle n:o 393 syksyllä 1942. Siellä PU-4 -suunnitelman pohjalta kehitettiin oma versio PU-42, mutta tämä versio osoittautui huonoksi.

Tehdas nro 357 tuotanto
  • 1940, 15 011 kpl
  • 1941, 42 789 kpl
  • 1942, 35 383 kpl
  • 1943, 115 683 kpl
  • 1944, 105 009 kpl
  • 1945, 1 508 kpl
  • yhteensä 315 375 kpl

Tehdas nro 393

Myös NKVD:n tehdas, tehdas nro 393 NKV Krasnogorskissa (Krasnogorskin mekaniikantehdas KMZ) valmisti PU-kiikareita vuosina 1943-1944. Tehtaalla nro 393 kehitettiin vuoden 1943 alkupuolella alumiinirunkoinen PU-43 -kiikari, joka painoi noin 50 grammaa vähemmän, kuin tavallinen PU-kiikari.

Tehdas aloitti valmistuksen maaliskuussa 1943 ja lopetti tuotannon huhtikuussa 1944. Tehdas nro 393 valmisti noin 15 % kaikista valmistetuista PU-kiikareista. Tehtaalla valmistettiin vuoden 1942 lopulla myös joitakin kokeilumalleja (PU-42. Alkuperäiset PU-43 -kiikarit ovat nykypäivänä harvinaisia, koska niitä ei rakenteensa vuoksi voinut juurikaan korjata.

Tehdas nro 393 tuotanto (PU-43)
  • 1943, 62 661 kpl
  • 1944, 17 930 kpl
  • yhteensä 80 591 kpl

Tehdas nro 297

Tehdas nro 297 NKV Yoshkar-Olassa (NPZ) valmisti PU-kiikareita vuosina 1943-1944.

Tehdas nro 297 tuotanto

  • 1943, 34 800 kpl
  • 1944, 56 817 kpl

Tehdas nro 237

Tehdas nro 237 NKV Kazanissa, eli Kazanin Optomekaniikantehdas (KOMZ) valmisti PU-kiikareita vuosina 1943–1944. Tehtaan tuotanto käsitti n 39 007 kpl, ollen noin 7 % kaikista valmistuneista.

Tehdas nro 237 tuotanto
  • 1943, 21 783 kpl
  • 1944, 17 224 kpl

Alkuperäiset ja uustuotanto (Reprot)

Tiettävästi Venäjällä, mahdollisesti myös Ukrainassa on valmistettu uustuotantona PU-kiikareita. Kuten aina, kun kyse on Repro-tuotteista, jotkut yrittävät myydä niitä alkuperäisinä WW2-tuotteina. Alla on muutama seikka, joka kannattaa muistaa, jos on mielestään hankkimassa alkuperäistä tuotetta, mahdollisesti jopa PU-kiikarilla varustettua tarkka-ampujakivääriä.

Tarkka-ammuntaan tarkoitetuissa Mosin-Nagant M1891/30 -kivääreissä oli patruunapesän pintapuoli muodoltaan pyöreä. Jos aseessa on heksagonin muotoinen patruunapesä, on kyseessä todennäköisesti huijaus.

Jos ase on valmistettu Izhevskissä ja alun perin tarkoitettu tarkka-ampujakivääriksi, pitäisi PU-kiikarin sarjanumeron olla merkittynä myös aseen patruunapesän vasemmalle sivulle. Tulan asetehdas merkitsi tarkka-ampujakivääriksi tarkoitetut aseet kyrillisellä ”CH” merkinnällä, joka oli lyöty patruunapesän päällä olevan Tulan asetehtaan nuoli-tähti-leiman yläpuolella. Ilman tätä merkintää olevia aseita on, mutta ne ovat harvinaisia. Ilmeisesti Tula käytti pelkästään PU-43 -mallisia tähtäinkiikareita.

Tulassa valmistettiin kaikkiaan 83 474 PU-kiikarilla varustettua tarkka-ampujakivääriä. Valmistuneiden aseiden määrä on suurempi kuin tehtaan nro 393 tuotanto 80 591 kpl, joten jos kaikki Tulan kiväärit varustettiin PU-43 -kiikarilla, on jonkun muukin tehtaan täytynyt valmistaa PU-43 -mallia.


Lähdeluettelo

  • Gun World 6/2005 - Soviet Rifle Scopes in 1920s-1940s, B. Davydov, S. Savenko
  • Mosin-Nagant M91/30 PU Sniper, url: http://www.forgottenweapons.com, 14.1.2018
  • The Sniper Rifles, Vic Thomas, url: http://www.mosinnagant.net, 14.1.2018
  • PU-43 Scope, url: http://www.sovietarmorer.wordpress.com, 14.1.2018
  • PU-scope, The German Sniper 1914–1945, Peter R. Senich 1982

★ 11.3.2018 (✪ 30.3.2018)

Waffenlager.net - Copyright © 2018 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.