×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Nagant m/1895


Yleistä

Nagant-revolverin suunnitteli Leon Nagant, Belgiassa vuonna 1892. Leon oli Emile Nagantin veli, joka oli suunnitellut kuuluisan Nagant M1891 -kiväärin. Uusi ase tuli pian tunnetuksi merkinnällä M1895 ja M95.


Nagant m/1895 Zoom


Nagant-revolverin ensimmäiset tuotantosarjat (20 000 asetta) valmistettiin Belgiassa, Liegessä vuosina 1895-1898. Nagantin veljekset kuitenkin myivät valmistusoikeuden Venäjälle ja revolveri otettiin Venäjän keisarillisen armeijan käsiaseeksi (Nagant m/1895 = Revolver sistemy nagaga obr. 1895 g.) 13.5.1895, kun tsaari Nikolai II hyväksyi sen asevoimien viralliseksi aseeksi. Venäläiset aloittivat oman tuotannon vuonna 1898 Tulan keisarillisessa asetehtaassa. Ase levisi ensimmäisen maailmansodan seurauksena kaikkialle.

Nagant-revolveri oli suunniteltu seitsemän patruunan rullalle. Sen kaliiperina oli 7.62x38R (3 linjaa = 0,30 tuumaa, eli 7,62 mm). Aseen suunnittelussa oli ajatuksena ratsuväen rynnäkkö, jonka aikana ei uskottu useampia laukauksia (seitsemän) ehdittävän ampua.

Nagantin seitsemän patruunan rulla

Aiemmin palvelusaseissa (Smith & Wesson) oli ollut viiden patruunan rulla, joten tämä muutos aiheutti tietenkin voittosuhteen paranemisen tuon ajan suositun "seurapelin", venäläisen ruletin pelaajille. Alkuperäiset Nagantit olivat yksitoimisia ns. miehistömalli (vain hanasta virittyvä), mutta myöhemmin vuonna 1917 tuotantoon tuli myös kaksitoiminen malli ns. upseerimalli (hanasta ja liipaisimesta virittyvä).

Toiminta

Ainutlaatuista aseessa on ns. kaasusulkusysteemi (gas-seal-system). Rullan ollessa "taka-asennossa" rulla pyörii vapaasti ja mahdollistaa rullan lataamisen. Kun iskuri vedetään taka-asentoon, rulla työntyy eteenpäin noin 3–4 millimetriä ja muodostaa ns. kaasusulun rullan ja piipun välille. Näin ei pääse tapahtumaan ruudin räjähdyskaasun vuotoa ja tätä kautta energia hukkaa, joka vaikuttaa luodin lentonopeuteen. Lisäksi ase käyttää erikoista patruunaa, jossa hylsy on jatkettu niin pitkäksi, että luoti jää kokonaan sen sisään. Näin tiiviys paranee entisestään ja energia hukka pienenee.

Hylsyjen poisto tapahtuu yksitellen, käyttäen poistopuikkoa joka on sijoitettu osin rullan akselin sisään. Hitaan hylsyjen poiston ajateltiin kompensoituvan seitsemän patruunan rullalla. Nallipiikki ei makaa patruunan nallin päällä, vaan vasta viritettynä varmistinkappale nousee pois iskurin tieltä. Tämä ominaisuus tekee aseesta turvallisen käyttää.

Nagantin pysäytysteho on huonohko, mutta se täytti vaatimuksen pysäyttää mies vähintään 50 askeleen päästä. Ase on erittäin luotettava ja vian sattuessa helppo korjata. Juuri luotettavuus teki aseesta erittäin suositun joukkojen parissa.

Tuotanto

Venäjällä asetta valmisti kaksi asetehdasta; Tula ja Ishevsk. Tulan keisarillisen asetehtaan aseisiin lyötiin kyrillisin kirjaimin teksti; "Imperatorski Tul'sij Oruzh Zavodi" eli keisarillinen Tulan asetehdas. Vallankumouksen jälkeen aseista peitettiin ketjukuviolla teksti, joka viittasi keisarilliseen aikaan. Neuvostovallan aikana valmistettuihin aseisiin tuli tehtaan logo, aseen vasemmalle puolelle, valmistusvuotta osoittavan merkinnän yläpuolelle. Tulan asetehtaan logo on viisi sakarainen tähti, jonka keskellä nuoli. Ishevskin asetehtaan logo on kolmio, jonka keskelle on sijoitettu nuoli.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa ehdittiin Venäjällä valmistaa 424 000 Naganttia. Sodan aikana valmistettiin noin 500 000 kappaletta lisää. Neuvostovallan aikana aseen valmistusta jatkettiin ja ennen toista maailmansotaa puna-armeija sai käyttöönsä noin 700 000 uutta Naganttia. Sodan aikana valmistettiin vielä noin 370 000 asetta.

Käyttäjämaat

Nagant m/1895 oli käytössä Venäjän, Kreikan ja Puolan armeijoissa, sekä monien Euroopan maiden poliisijoukoissa. Nagant M1895 oli puna-armeijan käytössä kunnes Tokarev malli 33 (TT-33) puoliautomaattipistooli korvasi sen. Tokarevin tulon jälkeenkin mm. panssarijoukot käyttivät edelleen Naganttia ja sen tuotantoa jatkettiin vuoteen 1945 asti.

Venäläiset ovat peruskorjanneet (ns. varikkokorjaus) 1970-luvulla Nagant-revolvereja Tulan asetehtaalla. Näiden aseiden piippuun on lyöty merkintä "1895 RUSSIA 7.62x38R".

Versiot

Nagant m/1895 -revolverista valmistettiin myös hieman pienempi kokoista NKVD-versiota (ns. komentajamallia). Aseen piipun pituus oli 85 mm. Sitä valmistettiin pieniä määriä vuosina 1911–1914. Suurempi erä, noin 25 000 asetta valmistettiin Tulan tehtaalla vuosina 1925–1930. Nagant m/1895 perusmallista valmistettiin myös pieniä määriä äänenvaimentimella varustettuja aseita.

Venäläiset valmistivat Nagant-revolveria myös kaliiperissa .22 LR. Suomessa puolustusvoimien varikolla muunnettiin joitakin kaliiperin 7.62x38R Nagantteja kaliiperiin .22 LR.

Suomessa

Nagant m/1895 -revolveri oli myös suomalaisten käytössä talvi- ja jatkosodassa. Aseita saatiin sotasaaliina muutamia tuhansia kappaleita. Suomen armeijan kirjoihin joutuneet aseet saivat merkinnän "SA". Jatkosodan jälkeen luetteloitiin sotasaaliina saadun kaikkiaan 890 Nagant-revolveria.

Vuonna 1951 puolustusvoimien kirjanpidossa oli 1 400 Naganttia, joista yli 1 100 kpl oli kaksitoimista upseerimallia. Puolustusvoimat myivät aseet Interarm co:n kautta ulkomaille 1960-luvulla.

Suomalaiset sotilaat toivat rintamalta luvatta sotasaaliina tuntemattoman määrän haluttuja Nagant-revolverejä yksityiseen käyttöön. Näissä aseissa ei luonnollisesti ole Suomen armeijan omistusmerkintää "SA".

Historiallisena yksityiskohtana mainittakoon vielä uskomus, että tsaari Nikolai perheineen murhattiin juuri Nagant m/1895 revolverilla.





Lähdeluettelo

★ 24.11.2010 (✪ 10.10.2012 19:20)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.