×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Pistoolit (1946–2018) Pienoispistoolit Taskupistoolit Kiväärit (1880–1945) Kiväärit (1946–2018 Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaatit (1946–2018) Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet (1946–2018) Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon Cookies

Google Translator

WAFFENLAGER.NET
Suomalainen asesivusto


Maschinenpistole 40 (MP 40)


Yleistä

Saksalainen asesuunnittelija Heinrich Vollmer (1885–1961) suunnitteli Maschinenpistole 38 (MP 38) taittoperäisen konepistoolin vuonna 1936. Ase oli vallankumouksellinen konepistooli, sillä siinä käytettiin valmistus materiaaleina vain terästä ja bakeliittia ja valmistus suoritettiin prässäämällä. Valmistustekniikastaan johtuen asetta oli aiempiin konepistooleihin verrattuna helppo ja halpa valmistaa. Se hyväksyttiin Saksan armeijan palveluskäyttöön elokuussa 1938 ja oli tuotannossa aina vuoteen 1940 asti, kunnes tuotantoon otettiin parannettu versio MP 40.

Parannetun version nimeksi tuli Maschinenpistole 40 (MP 40) ja se oli aivan yhtä tehokas kuin edeltäjänsä, mutta se oli halvempi ja siinä oli korjattu pari MP 38:n pientä vikaa (mm. varmistin ja patruunan syöttö). Aseella pystyy ampumaan vain sarjatulta, kuten sen edeltäjällä MP 38 –konepistoolillakin.

MP 40MP 40 Zoom

Rakenne

MP 40 –konepistooli on siis kehitysversio suhteellisen hyväksi havaitusta massasulkuisesta MP 38 -konepistoolista. Sodan aiheuttamien tuotantopaineiden vuoksi MP 38 –konepistoolin työstämällä tehdystä lukkokehyksestä luovuttiin ja uusi valmistettiin teräspellistä puristamalla ja hitsaamalla. Viritin vipu on sijoitettu aseen vasemmalle sivulle, kuten MP 38 –mallissakin.

Rakenteellisesti aseessa on kolme suurempaa osa kokonaisuutta; piippu - lukkokehys, pistoolikahva – rungon alaosa - taittoperä ja teleskooppijousi – lukko rakenne. Suurin osa aseen metalliosista valmistettiin pellistä prässäämällä ja niiden kiinnityksessä on käytetty mm. pistehitsausta. Tietenkin muutamat pienet osat valmistettiin tarkkuusvalamalla.

Vain aseen piippu ja lukon osat valmistettiin koneistamalla. Aseen 251 mm pitkän piipun sisäpinnalle oli ajettu kuusi oikeakätistä rihlapalkkia. Piipun päähän ajettiin kiinnityskierre sysäyksenvahvistinta varten ja kierre suojattiin suojaholkilla. Metalliosien pintakäsittelynä korroosiota vastaan on käytetty sinistystä.

MP 40 perä taitettuna

Rungon alaosa ja lipaskuilu

Rungon alaosasta valmistettiin sodan aikana kaikkiaan viisi hieman toisistaan poikkeavaa kehitysversiota. Myös lipaskuilusta oli kolme versiota. Lipaskuilun rakenne pohjautui Hugo Schmeisserin patenttiin ja Heeres-Waffenamt oli käskenyt sitä aseessa käyttää. Myös lippaan vapautin napista oli kolme verisiota; alkuvuodesta 1940 napin karhennuksessa oli pieni kolmio, seuraavassa versiossa oli lisäksi Merz-Werken cos-leima ja lopullisessa versiossa oli pelkkä karhennus kiinnitystapin ympärillä.

Pistoolikahva, kahvalevyt ja piipun suojus

MP 40 -konepistoolit pistoolikahvamalleja on kaikkiaan neljä eri versiota. Alumiinista valmistettua versiota valmistettiin vuoteen 1941 asti Erma ja Haenel tehtaiden toimesta. Teräksistä, yksinkertaistettua mallia valmistettiin vuoteen 1944 asti, Steyr, Erma, Haenel, Merz Werke ja Krupp toimesta. Teräksistä edellisestä edelleen yksinkertaistettua versiota valmisti Steyr loppu vuodesta 1942 alkaen, vuoden 1943 lopulle asti. Lisäksi oli teräksinen versio, jossa osat oli juotettu toisiinsa kiinni.

Aseen kahvalevyt ja piipun alle sokkatapilla kiinnitetty tärinänvaimennin on valmistettu bakeliitista, eli tarkemmin Margoliitista. Kahvalevyistäkin oli neljää eri versiota, joiden värikin vaihteli versioittain, ruskea-musta-tumman punainen. Kahvalevyjä valmisti kaksi tehdasta, Vereinigte Isolatorenwerke AG (Viacowerke) Berlin-Pankow ja Allgemeine Elektrizitätsgeseltschaftm (AEG) Henningsdorfissa. Kahvalevyjen sisäpinnalle tuli valmistajan leimat, jotka kehitettiin Berliinissä joulukuussa 1940, Materialprüfungsamt. Pyöreässä leimassa oli tyylitellyt M -ja P-kirjaimet, jotka tulivat sanoista Material Prüfung, numero 23 (tarkoitti bakeliittia). AEG:n valmistamissa kahvalevyjen leimassa on numero 38 ja Viacowerken valmistamissa ei ollut numeroa ollenkaan, vaan erillään koodi gbm.

Piipun alapinnalla oleva piipun suojus (käsisuojus) valmistettiin myös bakeliitista. Niitä valmisti samat tehtaat kuin kahvalevyjäkin. Käsisuojukset eivät tahtoneet kestää taistelukentän olosuhteissa ja niitä korvattiin mm. puusta valmistetuilla suojuksilla.

Etutähtäimen tolppajyvä on suojattu jyvätunnelin avulla. Takatähtäimessä on puolestaan hahlolevyt 100 ja 200 metrin etäisyyksille.

25.7.1942 annettiin käsky, jonka mukaan kaikkiin valmistettuihin MP 38 -ja MP 40 -konepistooleihin tuli vaihtaa uuden mallinen viritinvipu. Vaihto tuli suorittaa 20.5.1943 mennessä, mutta käytännössä tämä jäi useista aseista tekemättä, koska aseet olivat rintamalla käytössä.

MP 40

MP 40 oli yksi toisen maailmansodan hienoimmista aseista. Se oli luotettava ja varmatoiminen. Lisäksi se oli sangen helppo purkaa ja huoltaa jopa kenttäoloissa. Aseessa ei ollut pieniä, helposti hukkuvia ja rikkoontuvia osia.

MP 40 oli alun perin tarkoitettu joukkueen- ja ryhmänjohtajille, tankkimiehistöille ja laskuvarjojääkäreille. Toisen maailmansodan edetessä ase levisi laajalti myös miehistön käyttöön ja se oli erityisesti SS-krenatöörien suosiossa. Ase palveli saksalaisten sotilaiden käsissä kaikilla rintamilla.

Läpäisykyky

Materiaali 50 m 200 m
kuiva puu 230 mm 150 mm  
tiiliseinä 40 mm -  
teräslevy 2 mm -  
panssarilevy 2 mm -  

Schmeisser

MP 40 on tunnettu laajalti virheellisesti Schmeisserin nimellä, kuten myös sen aiempi versiokin MP 38, sillä Hugo Schmeisser (1884–1953) ei suunnitellut asetta. MP 38 – ja MP 40 -konepistooleissa tosin käytettiin teleskooppijousi systeemiä, jota käytettiin aiemmin Hans ja Hugo Schmeisser 18.3.1926 patentoimassa (Patentschrift Nr. 475914) MP 36 -konepistoolissa, joka suuresti muistutti myöhempää MP 38 -konepistoolia.

Heinrich Vollmerin patentti 296.1933, ei myöskään suoranaisesti koskenut teleskooppijousta, vaan itse toiminnallista rakennetta jossa jousi oli mukana. Itse asiassa Heeres-Waffenamt oli vaatinut Erma-asetehdas käyttämään aseessa Hugo Schmeisserin patentoimaa lipaskuilu systeemiä. Schmeisserillä ei varmaankaan ollut mitään tätä vastaan, sillä hänhän sai luonnollisestikin rojaltit patenttinsa käytöstä.

Ase oli, kuten jo aiemmin todettiinkin, todellisuudessa Erma Maschinenfabrik G.m.b.H. –asetehtaan asesuunnittelija Heinrich Vollmerin käsialaa. Sekaannus nimityksissä johtunee pääasiassa siitä, että Hugo Schmeisser oli suunnitellut aiemmat saksalaiset konepistoolit MP 18 ja MP 28. Niitä alettiin pian kutsua yleisnimellä ”Schmeisser”. Eikä tilannetta varmaankaan helpottanut MP 36, joka muistutti MP 38 -konepistoolia. Tämän nimityksen käyttö on sitten ilmeisesti periytynyt myös MP 38 ja MP 40 –konepistooleillekin, mutta kuten jo todettiin, virheellisesti.

Tuotanto

MP 38 -konepistooleja valmistettiin vuosina 1938–1940 Erman ja C.G. Haenelin tehtailla noin 38 000 kappaletta, mutta MP 40 -konepistoolin tuotanto olikin aivan eri luokkaa. Tämän vuoksi mukaan otettiin muitakin valmistajia, sillä Erman ja Haenelin kapasiteetti ei olisi kyennyt vastaamaan tarvetta.

MP 40 valmistusprosessi sopi hyvin sarjatuotantoon ja sitä valmistettiin vuosina 1940–1944 noin 870 000 kappaletta (erään lähteen mukaan jopa 1 047 400 kpl). Lisäksi aseisiin valmistettiin, eri valmistajien toimesta kaikkiaan noin 12 miljoonaa lipasta.

MP 40 -konepistoolin valmistusprosessi oli edistyksellinen. Tiettyjen osien valmistuksessa käytettiin uutta bakeliittitekniikkaa, joka on eräänlainen nykyisen muovitekniikan esiaste. Bakeliitti (Margolit) osia valmisti kaksi tehdasta; Vereinigte Isolatorenwerke AG (Viacowerke) Berlin-Pankow ja Allgemeine Elektrizitätsgeseltschaftm (AEG)Henningsdorfissa.

Metalliosat pl. piippu, valmistettiin ohuesta metallilevystä leikkaamalla, prässäämällä ja itse kokoonpanossa käytettiin paikoin hitsaamista. Näin saatiin kalliiden ja aikaa vievien koneistettujen osien määrä supistettua minimiin. Tämän uudenaikaisen valmistustekniikan ansiosta ase soveltui hyvin massatuotantoon. MP 40 –konepistoolin valmistus maksoi 60 RM.


Valmistus määrät ja koodit

Tehdas Paikkakunta Koodi WaA
C.G. Haenel Waffen-u.Fahrradfabrik Suhl 122, fxo 37
Steyr-Daimler-Puch Steyr 660, bnz 623
Erfurter Maschinenfabrik B. Geipel Erfurt 27, ayf 280

Alihankkijat

Tehdas Paikkakunta Koodi WaA
Merz Werke Frankfurt cos 44
National Krupp Registerier Kassen Berlin cnd 254
Steyr-Daimler Puch Graz kur -
Steyr-Daimler Puch Warsaw - 815

Tuotanto vuosittain

  1940 1941 1942 1943 1944 yht
113 700 239 300 231 500 234 300 228 600 1 047 400

Erään tiedon mukaan aseen valmistus lopetettiin lokakuussa 1944 aikana. Toisaalta on tiedossa, että vielä 1945 MP 40 –konepistooleja kasattiin. Voi tietenkin olla, että aseita kasattiin jo aiemmin valmistetuista osista.

Suomessa

Suomen armeija ei missään vaiheessa tilannut käyttöönsä MP 40 -konepistooleita. Niitä kuitenkin tuli Suomeen muutamia kymmeniä kappaleita, Saksasta suoritettujen rynnäkkötykki hankintojen yhteydessä. Rynnäkkötykkien mukana tuli MG 34 -konekiväärejä, mutta ilmeisesti myös MP 40 -konepistooleja.

Suomalaisten sotilaiden käytössä MP 40 -konepistooleja oli SS-Wiking divisioonassa palvelleiden suomalaispataljoonan sotilaiden käytössä. Muutamia MP 40 -konepistooleja oli myös niiden suomalaisten SS-sotilaiden käytössä, jotka ottivat osaa Muurmanninradan katkaisuoperaatioon saksalaisten kanssa, Geheimauftrag 800. Iskuun otti osaa 14 suomalaista SS-sotilasta, 18 sotilasta osasto Paatsalosta, yhdessä saksalainen 15.Kevyt komppania kanssa (15./Lehr-Regiment Brandenburg z.b.V. 800).

MP 40/I

Vuonna 1942 kehitettiin MP 40 –konepistoolista kahden lippaan versio MP 40/I. Siinä lipaskapasiteetin kasvattamiseksi, oli aseeseen kehitetty kahden tankolippaan syöttömekanismi. Ensimmäisen lippaan tyhjentyessä, käyttäjän tuli vääntää lippaan valitsin toiseen asentoon ja jatkaa ja päästää viritinvipua käyttäen taka-asentoon jäänyt lukko takaisin eteen. Tämä oli selvästi nopeampaa kuin vaihtaa tyhjentynyt lipas uuteen. Parasta tässä oli, että MP 40/I voitiin valmistaa vain hyvin pienin muutoksin perusversiosta. Ongelmana oli kuitenkin, että ase oli kahden lippaan kanssa paljon herkempi jumiutumaan. Tästä johtuen sen valmistuksesta luovuttiin pian ja valmistusmäärä jäi vaatimattomaksi.

Ase oli tarkoitettu lähinnä erikoisjoukkojen käyttöön, lähinnä lähitaistelutilanteisiin, joissa tarvittiin nopeasti paljon tulivoimaa.

Heinrich Vollmer

Saksalainen asesuunnittelija Heinrich Vollmer (1885–1961) aloitti uransa valmistamalla saksalaisia kopioita Maxim-konekivääristä, ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän perusti oman Vollmer Werke –nimisen konepajan Biberach an der Rißiin. Heinrich Vollmer kehitti Vollmer M35 –kiväärin, mutta hänet tunnetaan paremmin Erma EMP 35 –konepistoolin suunnittelijana, toimiessaan Erma Werken pääsuunnittelijana Erfurtissa. Todella kuuluisaksi hän tuli osallisuudestaan MP 38 –ja MP 40 –konepistoolien suunnittelussa.


Lähdeluettelo

  • Das Hanbuch der deutschen Infanterie 1939–1945, Alex Buchner
  • Die Maschinenpistole 40, url: http://www.mp40.nl, 11.8.2011
  • Die Maschinenpistole 40 - Beschreibung und handhabung, Heinz Denckler
  • Dual-Magazine MP40/I, url: http://www.forgottenweapons.com, 23.8.2017
  • German Submaschinegun MP38 & MP40, url: http://www.ww2awanttobewon.com, 24.8.2017
  • Maschinenpistolen, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.com, 24.8.2017
  • MP40, url: http://www.2ndgebirgsjager.com, 24.8.2017
  • Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S Hart & Dr. R. Hart, 1999
  • Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, 1987
  • Sotilaskäsiaseet, Graham Smith, 1994
  • Datenblätter für Heeres-Waffen, -Fahrzeuge und -Gerät, W127, Karl Pawlas
  • MP 40 manufacturers, url: http://www.medalnet.net, 23.6.2018

★ 11.8.2010 (✪ 17.09.2018)

Waffenlager.net - Copyright © 2018 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.