×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Pistoolit (1946–2018) Pienoispistoolit Taskupistoolit Kiväärit (1880–1945) Kiväärit (1946–2018 Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaatit (1946–2018) Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet (1946–2018) Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon

Google Translator

WAFFENLAGER.NET
Suomalainen asesivusto


Maschinenpistole 40 (MP 40)


Yleistä

Saksalainen asesuunnittelija Heinrich Vollmer (1885–1961) suunnitteli Maschinenpistole 38 (MP 38) taittoperäisen konepistoolin vuonna 1936. Ase oli vallankumouksellinen konepistooli, sillä siinä käytettiin valmistus materiaaleina vain terästä ja bakeliittia ja valmistus suoritettiin prässäämällä. Valmistustekniikastaan johtuen asetta oli aiempiin konepistooleihin verrattuna helppo ja halpa valmistaa. Se hyväksyttiin Saksan armeijan palveluskäyttöön elokuussa 1938 ja oli tuotannossa aina vuoteen 1940 asti, kunnes tuotantoon otettiin parannettu versio MP 40.

MP 40 Maschinenpistole 40 (MP 40)

Rakenne

MP 40 –konepistooli on siis kehitysversio suhteellisen hyväksi havaitusta massasulkuisesta MP 38 -konepistoolista. Sodan aiheuttamien tuotantopaineiden vuoksi MP 38 –konepistoolin työstämällä tehdystä lukkokehyksestä luovuttiin ja uusi valmistettiin teräspellistä puristamalla ja hitsaamalla. Viritin vipu on sijoitettu aseen vasemmalle sivulle, kuten MP 38 –mallissakin.

Parannetun version nimeksi tuli Maschinenpistole 40 (MP 40) ja se oli aivan yhtä tehokas kuin edeltäjänsä, mutta se oli halvempi ja siinä oli korjattu pari MP 38:n pientä vikaa (mm. varmistin ja patruunan syöttö). Aseella pystyy ampumaan vain sarjatulta, kuten sen edeltäjällä MP 38 –konepistoolillakin.

Suurin osa aseen metalliosat valmistettiin pellistä prässäämällä ja niiden kiinnityksessä on käytetty mm. pistehitsausta. Vain aseen piippu ja lukon osat valmistettiin koneistamalla. Tietenkin muutamat pienet osat valmistettiin tarkkuusvalamalla. Piipun päähän ajettiin kiinnityskierre sysäyksenvahvistinta varten ja kierre suojattiin suojaholkilla.

Metalliosien pintakäsittelynä korroosiota vastaan on käytetty sinistystä. Aseen kahvalevyt ja piipun alle sokkatapilla kiinnitetty tärinänvaimennin on valmistettu bakeliitista. Pistoolikahva on valmistettu teräksestä, tosin kuin MP 38:n, joka on valmistettu alumiinista. Etutähtäimen tolppajyvä on suojattu jyvätunnelin avulla. Takatähtäimessä on puolestaan hahlolevyt 100 ja 200 metrin etäisyyksille.

MP 40

MP 40 oli yksi toisen maailmansodan hienoimmista aseista. Se oli luotettava ja varmatoiminen. Lisäksi se oli sangen helppo purkaa ja huoltaa jopa kenttäoloissa. Aseessa ei ollut pieniä, helposti hukkuvia ja rikkoontuvia osia.

MP 40 oli alun perin tarkoitettu joukkueen- ja ryhmänjohtajille, tankkimiehistöille ja laskuvarjojääkäreille. Toisen maailmansodan edetessä ase levisi laajalti myös miehistön käyttöön ja se oli erityisesti SS-krenatöörien suosiossa. Ase palveli saksalaisten sotilaiden käsissä kaikilla rintamilla.

Läpäisykyky

Materiaali 50 m 200 m
kuiva puu 230 mm 150 mm  
tiiliseinä 40 mm -  
teräslevy 2 mm -  
panssarilevy 2 mm -  

Schmeisser

MP 40 on tunnettu laajalti virheellisesti Schmeisserin nimellä, kuten myös sen aiempi versiokin MP 38, sillä Hugo Schmeisserillä (1884–1953) ei ollut mitään tekemistä ko. aseen kanssa. Ase oli todellisuudessa Erma Maschinenfabrik G.m.b.H. –asetehtaan asesuunnittelija Heinrich Vollmerin käsialaa.

Sekaannus nimityksissä johtunee siitä, että Hugo Schmeisser oli suunnitellut aiemmat saksalaiset konepistoolit MP 18 ja MP 28. Niitä alettiin pian kutsua yleisnimellä ”Schmeisser”. Tämän nimityksen käyttö on sitten ilmeisesti periytynyt myös MP 38 ja MP 40 –konepistooleillekin, mutta kuten jo todettiin, virheellisesti.

Tuotanto

MP 38 -konepistooleja valmistettiin vuosina 1938–1940 Erman ja C.G. Haenelin tehtailla noin 38 000 kappaletta. MP 40 -konepistoolin tuotanto olikin aivan eri luokkaa. MP 40 valmistusprosessi sopi hyvin sarjatuotantoon ja sitä valmistettiin vuosina 1940–1944 noin 870 000 kappaletta (erään lähteen mukaan jopa 1 047 400 kpl). Lisäksi aseisiin valmistettiin, eri valmistajien toimesta kaikkiaan noin 12 miljoonaa lipasta.

MP 38 oli ensimmäinen kokoteräsrakenteinen ja taittoperällä varustettu "moderni" konepistooli. Se tunnettiin laajalti Schmeisserin nimellä (virheellisesti), kuten myöhempi versio MP 40:kin, sillä Hugo Schmeisserillä ei ollut mitään tekemistä ko. aseen kanssa. Ase oli erään Erma Maschinenfabrik G.m.b.H. -asetehtaan työntekijän käsialaa ja se hyväksyttiin Saksan armeijan käyttöön vuonna 1938.

MP 40 -konepistoolin valmistusprosessi oli edistyksellinen. Tiettyjen osien valmistuksessa käytettiin uutta bakeliittitekniikkaa, joka on eräänlainen nykyisen muovitekniikan esiaste. Metalliosat pl. piippu, valmistettiin ohuesta metallilevystä leikkaamalla, prässäämällä ja itse kokoonpanossa käytettiin paikoin hitsaamista. Näin saatiin kalliiden ja aikaa vievien koneistettujen osien määrä supistettua minimiin. Tämän uudenaikaisen valmistustekniikan ansiosta ase soveltui hyvin massatuotantoon.


Valmistus määrät ja koodit

Tehdas / paikkakunta Koodi Määrä
C.G. Haenel Waffen und Fahrradfabrik 122, fxo - kpl
Steyr-Daimler-Puch, Steyr 660, bnz - kpl
Erma, Erfurt 27, ayf - kpl
Merz werke cos - kpl
National Krupp Registerier cnd - kpl

Tuotanto vuosittain

  1940 1941 1942 1943 1944 yht
113 700 239 300 231 500 234 300 228 600 1 047 400

Erään tiedon mukaan aseen valmistus lopetettiin lokakuussa 1944 aikana. Toisaalta on tiedossa, että vielä 1945 MP 40 –konepistooleja kasattiin. Voi tietenkin olla, että aseita kasattiin jo aiemmin valmistetuista osista.

MP 40/I

Vuonna 1942 kehitettiin MP 40 –konepistoolista kahden lippaan versio MP 40/I. Siinä lipaskapasiteetin kasvattamiseksi, oli aseeseen kehitetty kahden tankolippaan syöttömekanismi. Ensimmäisen lippaan tyhjentyessä, käyttäjän tuli vääntää lippaan valitsin toiseen asentoon ja jatkaa ja päästää viritinvipua käyttäen taka-asentoon jäänyt lukko takaisin eteen. Tämä oli selvästi nopeampaa kuin vaihtaa tyhjentynyt lipas uuteen. Parasta tässä oli, että MP 40/I voitiin valmistaa vain hyvin pienin muutoksin perusversiosta. Ongelmana oli kuitenkin, että ase oli kahden lippaan kanssa paljon herkempi jumiutumaan. Tästä johtuen sen valmistuksesta luovuttiin pian ja valmistusmäärä jäi vaatimattomaksi.

Ase oli tarkoitettu lähinnä erikoisjoukkojen käyttöön, lähinnä lähitaistelutilanteisiin, joissa tarvittiin nopeasti paljon tulivoimaa.


Lähdeluettelo

  • Das Hanbuch der deutschen Infanterie 1939–1945, Alex Buchner
  • Die Maschinenpistole 40, url: http://www.mp40.nl, 11.8.2011
  • Die Maschinenpistole 40 - Beschreibung und handhabung, Heinz Denckler
  • Dual-Magazine MP40/I, url: http://www.forgottenweapons.com, 23.8.2017
  • German Submaschinegun MP38 & MP40, url: http://www.ww2awanttobewon.com, 24.8.2017
  • Maschinenpistolen, url: http://www.lexikon-der-wehrmacht.com, 24.8.2017
  • MP40, url: http://www.2ndgebirgsjager.com, 24.8.2017
  • Weapons and Fighting Tactics of the Waffen-SS, Dr. S Hart & Dr. R. Hart, 1999
  • Arma Fennica 2 - Sotilasaseet, Timo Hyytinen, 1987
  • Sotilaskäsiaseet, Graham Smith, 1994

★ 11.8.2010 (✪ 30.3.2018)

Waffenlager.net - Copyright © 2018 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.