×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

Maschinengewehr 42 (MG-42)


Yleistä

Jo ennen toisen maailmansodan alkua, vuonna 1937 tuli esille tarve helposti valmistettavasta MG-34:n kaltaisesta konekivääristä. Aseen tuli sietää paremmin taistelukentän olosuhteita kuin MG-34 ja sen tuli myös paremmin soveltua massatuotantoon.

Johannes Großfuß AG metallilevytyöhön erikoistuneen tehtaan pääsuunnittelija Dr. Werner Gruner suunnitteli piippurekyyliin perustuvan ilmajäähdytteisen rullasulkuisen konekiväärin, joka oli perustana MG-42:lle. MG-42 -konekivääri valmistettiin pääosin prässätyistä teräslevyistä. Se on ulkonäöltään pitkälti samanlainen kuin edeltäjänsä MG-34, mutta on rakenteellisesti täysin erilainen.

Ensimmäinen prototyyppi oli nimeltään MG-39 ja se lähetettiin kenttätesteihin helmikuussa 1939. Kun viides ja samalla viimeinen prototyyppi MG-39/41 lähetettiin kenttätesteihin, oli kyse suhteellisen suurisuuntaisesta testistä, sillä kentälle lähetettiin 1 500 konekivääriä. Muutaman pienen parannuksen jälkeen aloitettiin massatuotanto, nimikkeellä MG-42.


MG-42


Rakenne ja ominaisuudet

MG-42 -konekivääriä valmistettiin suurimmaksi osaksi metallilevystä leikatuista ja puristetuista osista. Lukkokoneisto toimi hidastetulla rullalukituksella, jonka oli alun perin kehittänyt puolalainen insinööri Edward Stecke. Edeltäjäänsä (MG-34) verrattuna MG-42 näytti karkealta, mutta taistelukentällä se osoittautui erinomaiseksi. Aseen mahtava tulinopeus 1 200 laukausta minuutissa, vähensi aseen tarkkuutta, mutta sillä oli hämmästyttävä psykologinen vaikutus maalina oleviin joukkoihin. Liittoutuneiden keskuudessa asetta kutsuttiin nimellä "Spandau" ja "Hitler’s Zipper".

Tarvittaessa tämä ase voitiin asettaa kolmijalustalle (Lafette 42) pitkän matkan tulitukitoimintaa varten. Tällöin aseesta käytettiin nimitystä s.MG eli raskaskonekivääri. Kolmijalusta painoi 20,5 kiloa ja se voitiin taittaa pieneen tilaan kuljetusta varten. Lavettiin voitiin myös kiinnittää optinen tähtäyslaite, joka mahdollisti melko tarkan tulen jopa 2,5 kilometriin asti.

Aseen suuren tulinopeuden vuoksi piippu kuumeni todella nopeasti. Yleensä piippu vaihdettiin 250 patruunan vyön jälkeen. Aseen mukana toimitettiin 2–3 vaihtopiippua ja asbestilapanen vaihtamista varten. Piipun vaihto oli pikalukituksen ansiosta todella nopeaa, vain muutama sekunti. Yhden piipun käyttöikä oli noin 3500–4000 laukausta.

Ohjesäännön mukainen konekiväärimiehistö

Tuotanto

MG-42 otettiin palveluskäyttöön vuonna 1942 ja sitä valmistettiin vuoteen 1945 asti. Ensimmäiset aseet toimitettiin kesällä 1942 Rommelin Afrika Korpsin joukoille. Aseen valmistamiseen kului 27,5 kg raaka-aineita ja itse valmistusprosessi kesti 75 tuntia. Hinnaksi muodostui 250 RM / kpl.

Tuotanto vuosittain

1942 17 915 kpl
1943 116 725 kpl
1944 211 806 kpl
1945 61 877 kpl
yhteensä 414 964 kpl

Aseen valmistus lopetettiin toukokuussa 1945, toisen maailmansodan päätyttyä. Länsi-Saksa jatkoi tuotantoa vuodesta 1957 alkaen, Rheinmetall-Borsig AG:n asetehtaalla.

Valmistajat


Tehdas Paikkakunta Koodit
Mauser-Werke A.G. Borsigwalde byf, svw
Johannes Grossfuss A.G., Metall-u. Lackierwarenfab. Döbeln bpr
Maget, Maschinenbau und Gerätebau GmbH Berlin-Tegel cra, gh, nc
Steyr-Daimler-Puch A.G. Steyr, Vienna bnz, gz, pj
Gustloff-Werke Suhl dfb, fg, mu
*) cra 168 100 kpl, dfb 112 500 kpl, bnz 85 000 kpl, ar 58 000 kpl




Lähdeluettelo

★ 9.8.2010 (✪ 24.12.2012 10:05)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.