×

MENU

Pistoolit (1900–1945) Sotilaspistoolit Pienoispistoolit Taskupistoolit Vanhat kiväärit Metsästyskiväärit Pienoiskiväärit Puoliautomaatit (1900–1945) Puoliautomaattikiväärit Sarjatuliaseet (1900–1945) Sarjatuliaseet Mustaruutiaseet Haulikot Yhdistelmäaseet Ampumatarvikkeet Arkisto Tähtäinkiikarit Äänenvaimentimet WW2 - raskaskalusto
Sitemap Updates Download Coming soon
Authors Contact Us Copyright FAQ

.50 Browning


Yleistä

Ensimmäistä maailmansotaa Euroopassa taistelevalla Yhdysvaltain armeijalla (U.S. Army) havaittiin tarve raskaalle konekiväärille. Kenraali Pershing ilmoitti huhtikuussa 1918 Yhdysvaltojen sotaministeriölle, että raskasta konekivääriä tarvitaan ensisijaisesti lentokoneissa. Patruunan kehitystyöhön käskettiin ase ja patruuna valmistaja Winchester Repeating Arms Company. Suunnittelussa oli mukana kuuluisa asesuunnittelija John Moses Browningin, joka samalla suunnitteli Colt-asetehtaan kanssa uutta raskasta konekivääriä (Browning M2).

Marraskuussa 1918 patruunan kehitystyö siirrettiin Frankford Arsenal tehtaalle, jossa urakantainen patruuna sai lopullisen muotonsa huhtikuun 1919 loppuun mennessä. Uusi kaliiperi .50 Browning hyväksyttiin Yhdysvaltojen armeijan palveluskäyttöön vuonna 1923.


American Eagle .50 Browning (FMJ 660 gr)

Kaliiperista .50 Browning käytetään myös nimityksiä 12.99x99.31, 12.7x99mm Nato ja .50 BMG, sekä joskus Suomessa kansanomaisesti ”puolen tuuman Browning”.

Uusi .50 Browning patruuna oli rajoitetussa palveluskäytössä Yhdysvaltojen armeijassa 1920-luvulta alkaen. Kesäkuussa 1931 patruunaan tehtävät muutokset olivat valmiit ja patruunamallit Ball M1 ja Armor Piercing M1 hyväksyttiin käyttöön. Myöhemmin on kaliiperille kehitetty todella lukuisa määrä erilaisia patruunoita, käyttötarpeen mukaan.

Patruunatyyppejä

Ball M1

Ball M1 kovassa patruunassa on tompakkivaippainen kartioperäinen 49,0 grammaa painava, 61,0 mm pitkä luoti. Luodin sydän on pehmeää terästä ja sen kärjessä on lyijytäyte. Nalli on kolmipiste niipattu hylsyn kantaan ja se on suojalakattu violetilla lakalla. Patruunamalli oli tuotannossa kesäkuusta 1931 aina vuoteen 1940 asti.

Armor Piercing M1

Armor Piercing M1 panssarilävistyspatruunassa on tomppakkivaippainen kartioperäinen 48,5 grammaa painava, 61,0 mm pitkä luoti. Luodin sydän on karkaistua terästä. Luodin lähtönopeus Vo 760 m/s ja se läpäisee panssaria 12,5 mm 900 metrin päästä. Nalli on kolmipiste niipattu hylsyn kantaan ja se on suojalakattu violetilla lakalla. Patruunan tunnistamista varten lakattu mustalla lakalla. Patruuna oli tuotannossa kesäkuusta 1931 aina vuoteen 1940 asti.

Tracer M1

Huhtikuussa 1931 aloitettiin valojuovapatruunan Tracer M1 valmistus. Patruunassa on 43,7 grammaa painava S-valojuovaluoti, joka tuottaa lentäessään punaisen valojuovan 2000 metrin matkalla. Tunnistamista varten luodin kärki oli lakattu punaiseksi.

Kaliiperin .50 Browning aseita

Kaliiperille .50 Browning on valmistettu aseita aina 1920-luvulta alkaen. Nämä aseet ovat lähinnä lentokoneisiin ja ilmatorjuntaan tarkoitettuja konekivääreitä tai pitkän kantaman tarkkuuskivääreitä, lähinnä tarkka-ampuja käyttöön. Kaliiperi on säilyttänyt paikkansa NATO-maiden tarkka-ampujakiväärien lisäksi, panssaroitujen ajoneuvojen ja keveiden alusten asejärjestelmissä.

Patruunavalmistaja

Nykypäivänä .50 Browning kaliiperin patruunoita valmistavat ainakin seuraavat patruunatehtaat; American Eagle (Federal Premium Ammunition, USA), Hornady (USA), CBC, Federal Armament ja PMC Ammunition (Etelä-Korea).

.50 Browning tarkka-ampujien käytössä

Yhdysvaltojen merivoimien tarkka-ampuja Carlos Hathcock piti vuosikymmenet hallussaan pitkän matka tarkka-ampuja ennätystä. Hän ampui Vietnamissa .50 Browning kaliiperisella konekiväärillä, johon oli kiinnitetty 10-kertaa suurentava tähtäinkiikari.

Vuonna 2002 Kanadan armeijan korpraali Bob Furlong ampui .50 Browning kaliiperisella tarkkuuskiväärillä Afganistanissa Taleban taistelijan, 2 430 metrin päästä. Saavutus oli todella poikkeuksellinen. Tämän suorituksen on pystynyt lyömään vain brittiarmeijan tarkka-ampuja kersantti Craig Harrision vuonna 2009 Afganistanissa, ampuessaan kohteen 2 475 metrin päästä. Tosin viimeksi mainitussa käytettiin .338 Lapua Magnun -kaliiperista asetta.

DARPA Exacto

Yhdysvaltalainen DARPA (Defence Advanced Research Projects Agency) on tehnyt sopimuksen Lockheed Martin yhtiön kanssa, kehittää Exacto-projektia, jonka tarkoituksena on suunnitella patruuna jolla osutaan pitkältä kantamalta liikkuvaan ja jopa piiloutuvaan kohteeseen. Exacto-projetissa on siis kyseessä ns. puoliälykäs patruuna, johon on sijoitettu mikroprosessori ohjaamaan .50 Browning -kaliiperisen patruunan luodin lentorataa, pienten siivekkeiden avulla.

Suomessa

Suomeen .50 Browning –kaliiperisia patruunoita saapui ensimmäisen kerran talvisodan aikana Yhdysvalloista toimitettujen Brewster F2A Buffolo hävittäjien mukana. Jokaisessa toimitetussa 44 Brewster-hävittäjässä oli neljä Colt MG53-2 –lentokonekonekivääriä kaliiperissa .50 Browning (12.7x99). Sota-ajan viimeinen patruunatoimitus yhdysvalloista ilmeisesti saatiin toukokuussa 1940 tehdyn tilauksen myötä.

Hävittäjien mukana toimitetut Ball M1 –patruunat oli valmistettu Remington-U.M.C. patruunatehtaalla. Näissä patruunoissa oli kantaleimana merkintä ”REM-UMC 50 CAL”. Panssarilävistys- (Armor Piercing) ja panssarilävistysvalojuovapatruunat (Armor Piercing Tracer) oli puolestaan valmistanut Winchester Repeating Arms Company ja näissä oli kantaleima merkintänä ”CAL 50”.

Oy Tikkakoski Ab

Patruunoiden saatavuus Yhdysvalloista lopahti jatkosodan alkamisen myötä, joten oli aloitettava kotimainen patruunatuotanto ilmavoimien Brewster-hävittäjien konekivääreille. Oy Tikkakoski Ab aloitti tuotannon jo syyskuussa 1941, toimittaen ensimmäisen 25 000 patruunan erän 29.9.1941. Alkuun tehdas valmisti panssarilävistys- ja panssarilävistysvalojuovapatruunoita. Kesällä 1942 aloitettiin myös sytytysluodilla varustettujen patruunoiden valmistus.

Patruunoita tarvittiin myös Valtion kivääritehtaan suunnitteleman ja valmistaman kotimaisen LKk/42 –lentokonekivääriin (tulinopeus noin 1000-1100 lk./min). Sitä käytettiin Brewster-hävittäjissä, sekä kotimaisissa Myrsky-hävittäjissä. Syksyllä 1943 LKk/42-konekiväärejä testattiin myös seitsemässä Curtis Hawk –hävittäjässä.

Oy Tikkakoski Ab valmisti itse luodit ja hylsyt, sekä suoritti lataamisen. Lataamisessa käytettiin Valtion ruutitehtaan (VRT) valmistamaa 13mm Colt-ruutia ja 8,05 mm nalleja. Patruunoiden kantaleima merkintänä oli ”12.7 x- ympyrän sisällä, T ja 41 tai 42”. Numero 41 ja 42 ilmaisivat hylsyn valmistusvuotta (1941 tai 1942).

Panssarilävistyspatruunan luoti lakattiin tunnistamissyistä sinivihreällä tai vaihtoehtoisesti vihreällä. Panssarivalojuovapatruuna merkittiin sinivalkoisella merkinnällä ja sytytyspatruuna keltaisella. Myös suomalaiset kiinnittivät nallin kolmipiste niippauksella ja tiivistys lakkasivat nallin violetilla lakalla.

Oy Tikkakoski Ab valmisti patruunoita seuraavasti; panssarilävistys- ja panssarilävistysvalojuovapatruunoita (9/1941-1/1943) 1 140 000 kpl ja sytytyspatruunoita (8/1942–1/1943) 90 000 kpl. Tikkakosken kokonaistuotantomäärä oli noin 1 230 000 patruunaa.

Nykypäivänä

Yhdysvalloissa ja useissa muissakin maissa on oma harrastajakuntansa, pitkän matkan tarkka-ammuntaan. Näissä piireissä käytetään usein .50 Browning kaliiperisia tarkka-ampujakiväärejä. Yhdysvalloissa harrastusta on vaikeuttanut joissakin osavaltioissa kiristynyt aselaki, mm. Kalifornia kielsi .50 Browning kaliiperiset aseet siviileiltä.

Suomessa puolustusvoimien käytössä on nykypäivänä kaksi asemallia jotka käyttävät .50 BMG kaliiperia; Browning M2 (12.7 RSKK 2005) XA-360 ajoneuvoalustalla ja tarkka-ampujien käytössä Barrett M82 –tarkka-ampujakivääri (12.7 TKIV 2000).

Siviilimarkkinoille .50 Browning kaliiperista asetta ovat Suomessa valmistaneet Pirkan ase (Jätti–Ilves –kivääri) ja aseseppä Jyri Jalonen (JJ-50 –kivääri). Suomessa onkin oma vannoutunut harrastajakuntansa joka kilpailee .50 BMG –kaliiperisilla kivääreillä 1 000 metrin matkan tarkka-ammunnassa.

12.7x108R

Myös Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä käyttää 12.7mm kaliiperin patruunoita aseissaan, mutta kaliiperi on kuitenkin eri kuin yhdysvaltalainen .50 Browning. Venäläinen patruuna on pidempi ja selkeästi tehokkaampi.





Lähdeluettelo

★ 15.1.2015 (✪ 4.3.2017 12:00)

Waffenlager.net - Copyright © 2012–2017 Tapio Heiskanen. All Rights Reserved.